Kevätaurinko paistaa jo puolivalmiiseen kotiin...

Kävin raksalla mittaamassa vessojen ja kylpyhuoneiden allas-seinien mitat, 127cm, 105cm, 80cm.. siinä sitten vielä pähkäillään että millaiset altaat löytyy...? Lapset ryömivät takapihan umpihangessa ja tarkastin etteivät jänikset olleet enää enempää tehneet tuhoja omenapuille. Takana on vuoden pimeimmät kuukaudet, aina kun kävin raksalla oli pilkkopimeää. Nyt kun kevätaurinko valaisi kaikista ikkunoista sisään pystyi taas tilaa hahmottamaan uudella lailla.

Olohuoneesta tulee juuri niin valoisa kun toivoimmekin. Ikkunat avautuvat joka suuntaan.

Tähän keittiö/ruokailutilan ja olohuoneen väliin muurataan vielä puolikorkea takka. Piippu häämöttääkin kuvan oikeassa laidassa.Takkaluukut avautuvat sekä olohuoneeseen että ruokatilaan. Toisaalta takka tulee peittämään ikkunanäkymää ulos, mutta kukapa voisi rentona maata olohuoneen sohvalla jos olisi suora näkymä sotkuiseen keittiöön?
Kuvista näkyy että kipsilevyt on nyt saatu seiniin kaikkialla. Neopor-harkon päälle kipsilevyt on "liimattu" laastilla. Siinä onkin ollut urakkaa joksikin aikaa. Ehkäpä työläin ja tylsin sisätyövaihe kun selkeää "työjälkeä" on tullut niin hitaasti. Mutta nyt sitten ilme alkaakin muuttumaan hyvää vauhtia kun pakkeli-ja maalausmiehet päästetään vauhtiin.

Talon ja "autotalli/autokatos/viherhuone/peliluola"-rakennuksen väliin jää portaat ala-pihalle.

Takana on siis 8kuukautta täyttä raksaa jos laskee mukaan kesäkuussa aloitetut maatyöt. Itse taloa alettiin rakentamaan heinäkuussa kun mies jäi kesälomalle. Koska talo nousi niin kovaa vauhtia, hommaa oli ilo seurata ja olimme lasten kanssa päivän mittaan useaan otteeseen "tontilla" retkellä (varakotimme on pyöräilymatkan päässä). Väliin tehtiin raksasiivousta porukalla, välillä paistettiin makkaraa ja evästeltiin tai rakenneltiin jämäpalikoista jotain lasten kanssa. Syksyllä käytiin vielä moneen otteeseen lasten kanssa tontilla kun meillä oli siellä istutushommia (kymmenkunta omenapuuta, marjapensaita, "limppari-mustikka-pensaita" ym). Talven mittaan minulla ja lapsilla hiipui rakennuksellakäynti kun sisällä ei ollut järkevää tekemistä, muuta kuin "varoa-sitä-ja-tätä".
Huomaan nyt kuinka paljon kivempaa oli alkuvaihe kun olimme jatkuvasti mukana ja koko perhe yhdessä.

Nyt talven aikana olen melko hyvin  hyytynyt tänne kotiin lasten kanssa ja välillä tuntuukin että olen ihan tosissaan "jumissa" kun jokaiselle kauppareissulle tai harrastuskuskaukseen pitää koota koko poppoo mukaan. Jos olen halunnut käydä salilla tai jumpassa mulla on ollut neljävuotiaat kaksospojat mukana lasten leikkitilassa ja he ovat kyllä melko tehokkaasti saaneet kuntosalinpuolenkin täpinään kun ovat välillä karanneet sinne (Ozmax harkitseekin lasten leikkitilaan lapsiporttia niin tiedätte sitten että kenen vuoksi?!).

Kuva: Ozmax

Meillä oli tavoite että kun saadaan taloon lämmöt päälle lähdetään miehen kanssa kahdestaan reissuun. Kiitos isovanhemmille ja pikkusiskolle&F jotka mahdollistivat meidän reissun tulemalla hoitamaan lapsia. Irtiotto tuli kyllä tarpeeseen, ja marraskuinen Barcelonan viikonloppu tuntuu edelleen ihan taianomaiselta sadulta.

 Kirjoitinkin silloin: Travel brings power and love back to your life...

Niin se vaan on. Maisemanvaihdoksen tuoma voimaantuminen erottuu vielä paremminkin kun arki on työntäyteistä. Sillä sitähän se on kun tehdään päivät omaa leipätyötä joka sekin on vastuullista ja vaativaa, iltaisin ja viikonloppuisin (paitsi sunnuntait on perheen lepopäiviä) mies rakentaa myöhään iltaan ja minä pyöritän seitsämänhenkisen perheen arkirutiineja.

Yhteiset lepopäivät ovat ehkä olleet perheen kantava voima. Aina ei olla jaksettu kyläillä, oltu vain omalla porukalla, käyty luistelemassa tai herkuteltu kotona. Taitaa äidillä olla mielikuvituskin nyt vähän kovilla kun perheen hemmottelua varten tarttuu kaupasta joka kerta mukaan tortilla-tarvikkeet. Voi olla että tortilloista assosioituu rakennusaika vielä kymmenen vuodenkin kuluttua...?

Tänään, sunnuntaina olimme kolmen ystäväperheen kera ystäviemme kotona brunssilla. Niin mukavaa, enkä voinut olla ajattelematta että piakkoin meilläkin on sitten tilaa ja avaruutta ja voimme surutta pyytää samaan aikaan kylään niin monta kaveriperhettä lapsineen kun vaan haluamme.Listalla on jo useat kekkerit ja juhlat, tupaantuliaiset, sukujoulut, ja ystäväperheiden Uudenvuoden vietto. Kunhan vaan saadaan talo valmiiksi niitä varten!

Nivito musta keittiöhana. Stalan musta allas.

Mustan keittiön mustaa hanaa etsimässä. 

 

Kiitos rakennusblogi-ystäville, löytyy jo useasta blogista (kurkista esim Seuraava talo , Piilopaikka) kokoelmaa millaisia löytyy Suomesta.

NIVITO  on ruotsalainen merkki josta laitoin tarjouskyselyä eteenpäin. Samalla kuulen miten he toimittavat tuoteet Suomeen.

'



RH-325 Matte black stainless steel, inc. shut off valve. 10 vuoden käyttötakuu.





Keittiöön on tulossa myös musta allas. STALA*Combo Edition Granite 60cm  on valmistettu erittäin kestävästä materiaalista, jonka pääraaka-aineena on kvartsi. Altaan materiaali kestää hyvin kulutusta ja kuumuutta.

Allas on suunniteltu nykyaikaisen keittiön tarpeisiin. Ison altaan ja pienen kaatoaltaan yhdistelmä mahdollistaa entistä monipuolisemman altaan käytön. Suuressa altaassa on helppo pestä ja puhdistaa isot keittiövälineet, kaatoaltaaseen voi samanaikaisesti tyhjentää viemäriin kaadettavat nesteet. Altaan pohjassa on veden virtausta edistävä, kaunis pohjamuotoilu.
Stalan altaassa näyttäisi olevan Grana Agrion hana.






"Ulkomaailmasta" löytyy lisäksi tällaisia mustia hanoja, kuva Pinterestistä.

Rakentaessa unelmien kotia joihin asioihin voi käyttää energiaa, jotku päätökset tehdä hiukan enemmän mutkat suoriksi tyylillä. Joskus huvittaa miten paljon edelliseen kotiin pohdin ja punnitsin vaikka hanoja, kun ne sitten siellä olivat jokapäiväisessä käytössä,  ei niitä paljon ajatellut. Toisaalta jos jokin tärkeä unelma jää täyttymättä, se saattaa sitten pitkäänkin harmittaa. Tästä oppineena mies on nyt useampaan kertaan muistuttanut että valitset nyt sitä mitä oikeasti haluat niin ei tarvi enää rakentaa kolmatta taloa!

Toimiva talo suurperheelle? Pohjakuvia.

No ihan ensiksi hiukan määritelmästä suurperhe. Täällä pohjoisessa kun asutaan niin suurperhe monesti tarkoittaa viittätoista lasta. Meillä on (vain) viisi lasta mutta olen ottanut itselleni luvan käyttää perheestämme nimistystä suurperhe (sillä en ole keksinyt parempaakaan).

Millaisia asioista otimme huomioon kun aloimme suunnittelemaan ja rakentamaan lapsiperheen taloa? Tai millaisista tarpeista uuden kodin rakennusprojekti lähti? Millaisia valintoja teimme kun neliömäärä ja budjetti tuli vastaan.

Lasten makuuhuoneiden määrä.
Jokaiselle lapselle ei mielestäni tarvitse AINA olla omaa huonetta vaan lasten on hyvä oppia myös elämään toistensa kanssa. Kuitenkin omaa tilaa tarvitaan isossakin perheessä ja jokainen lapsi on ainutlaatuinen, jossain kasvu  vaiheessa omakin huone on välttämätön. Lapsille makuuhuoneita tuli neljä, tarkoittaen että jokainen joskus (jatkossakin) jakaa huoneen toisen kanssa.
Tulevaisuudessa kun lapset muuttavat pois, tarvitaan edelleen vierashuoneita niin että kaikki mahtuvat kerrallaankin kylään. Lisäksi joskus voi olla luksusta esim oma työhuone. Elän siinä toivossa että tämä meidän koti jää pysyväksi (ellemme työn tai muun syyn perässä joudu muuttamaan joskus pois) ja että voimme vielä keski-iän jälkeenkin asua talossamme, eikä se jää liian suureksi. Olisi harmi että talo olisi ylisuuri ja lasten muutettua olisi pakko muuttaa pois.

Keittiö ja ruokailu.
Isossa perheessä ollaan paljon yhteisissä tiloissa ja juhlia on paljon. Nämä tilat eivät kuitenkaan kooltaan ja toiminnoiltaan poikkea muista taloista. Nykyään kaikissa suurehkoissa kodeissa on väljät tilat keittiössä. Mitä mietin (mutta en toteuta) oli a) kaksi tiskikonetta? b) kaksi jääkaappia? c) kaksi uunia? Käytännöllistä ehkä nyt tulevat kymmenen vuotta mutta eivät välttämättömiä. Toisen jääkaapin hankin mahdollisesti viherhuoneeseen tai alakertaan joten siellä voi pitää kesällä kylmää juotavaa yms ja juhlien aikaan saadaan ylimääräistä jääkaappihyllyä kakuille (rakastan juhlia ja aivan alkuun harkitsin jopa kylmäkaapin rakentamista mutta mitenkäs se unohtuikaan?).
Se mitä pisimpään harkitsin oli kaksi uunia. Siis miettikääpä joulua, uuttavuotta ja lounaita ystävien tai sukulaisten kanssa? Olisi aivan mahtavaa jos olisi kaksi uunia missä laittaa ruokaa. Puhumattakaan nyt leipomispäivistä. Paistaminen on aina se hidastava tekijä.
Meille tulee kuitenkin kaksi pakastinta (mies ei vieä tiedä). Toinen keittiöön ja toinen alakertaan (mahdolliseti arkkumalli) jonne voin laittaa marjoja ja niitä leipomuksia.

Kodinhoitohuone- pukeutumishuone.
Aiemmassa kodissa lasten vaatekaapit olivat kodinhoitohuoneessa josta myös päästiin suihkuun/kylppäriin. Koko perhe pyöri samassa pienessä tilassa (sinänsä kodikasta) joka aamu. Mietin että vaatteiden etsimispisteen ja kylppärin olisi kiva olla jatkossakin lähekkäin. Se että pyykit saa suoraan koneesta/kuivausrummusta vaatekaappiin ilman haahuilua ympäri taloa on luksusta. Nytkin meille tulee koko perheen vaatekaapit (lukuunottamatta minut walk-in closet/ pukeutumishuonetta yläkerrassa) alakertaan kodinhoitohuone-pukeutumishuone yhdistelmään. Ystävältä sain vinkin laittaa jokaisen lapsen kaappiin alimmaiseksi lanka-korin käytettyjä vaatteita varten, sitten hyllyjä ja lopulta ylös tanko paitoja ja neuleita varten. Vaatekaappirivistöä vastapäätä tulee pyykkitorni jonka molemmilla puolin on korkeat kaapit, toinen likavaatekoreja varten , toinen puhtaita viikaamattomia pyykkejä varten. Jos äiti silloin tällöin joutuu tekemään viikonlopun töitä saattaa kahden viikon työputken jälkeen kodinhoitohuoneessa olla ruhtinaalliset puhtaiden(kin) vaatteiden kasat. Nyt ne tulee kaappiin piiloon odottamaan viikausta ja silitystä.
Lisäksi huoneessa on korkea peili ja keskellä rahi.
Ja siitä pääsee myös näppärästi kylpyhuoneeseen. Kun lapset kasvavat eikä yhteistä pukuhuonetta kaivata voi jokainen käydä etsimässä sieltä puhtaat vaatteet ja pukeutua huoneessaan... nähtäväksi jää miten nyt niin hyvät ideat toteutuu teini-ikäisten kanssa. Mielikuvitus ei aina riitä...

Arkieteinen.

Isossa perheessä eteinen voi todellakin olla logistiikan pullonkaula. Yleensä kaikki ovat lähdössä yhtäaikaa ja jokaisella on jotain hukassa. Jos tilaa on vähän niin parhaimmallakaan organisaatiokyvyllä ei saa pidettyä tallessa pipoja, hanskapareja, luistinpareja, kumppareita jne. Uuden kotimme arkieteinen on suunniteltu niin että ovesta tullessa on kuivauskaappi jonne menee märät kamppeet. Sitten tulee penkki ja ikkunan alla naulakko johon jokainen saa reppunsa. Penkin alle tulee laatikot jonne koululaiset voivat jättää ne koulukirjat ym joita ei juuri nyt tarvitse kouluun kantaa. Seinälle tulee vielä kaverinaulakot takeille. Liuku-ovikaapistoon tulee kengille, kumppareille, luistimille, sisäpelikengille, ratsastuskengille, lumilautakengille, monoille, jalkapallokengille jne säilytystilaa. Jos näilläkään järjestelmillä ei ala tavarat pysyä paikoillaan niin ei sitten millään! Liukuovikaapiston nurkassa on keskuspölyimurin pistokse niin että imuri on aina "iskukunnossa"...

Lisäksi suunnitellessa uutta kotia mietimme myös "teini-vaihetta" lasten kanssa. Meille molemmille on tärkeää että lapsilla on kavereita ja koti on sellainen jonne myös ystävät ovat aina tervetulleita. Jo nykyään tupa on usein täynnä kun koululaisilla on jokaisella kaverinsa kylässä tai pojat viettävät peli-iltaa. Kuten ylimmästä kuvasta näkee, portaat alakertaan kulkevat keskellä taloa, sivuttaen keittiön ja ruokailutilan joten meille ei "vaan livahdeta" alakertaan vaan näemme ketä tulee ja menee (kontrollantti-vanhemmat!), toisaalta on sekä aikuisille että nuorille rentoa jos teiniväellä on myös omaa tilaa. Sitä rakensimme piharakennukseen jonne on tulossa "peliluola" pingispöytineen. Aika näyttää miten se sitten toimiikaan...

Keittiö ja kalusteet - viimeiset muokkaukset ja tarjousten hakemista.

Meillä on nyt se vaihe rakennuksella että keittiö ja kalusteet pitäisi saada valittua ja tilaukseen.

Keittiön piirsi ja suunnitteli arkkitehtimme, sisähavainnekuviin pyysin sekä valkoisen että mustan keittiön. Havainnekuvista on ollut huomattava apu keittiötä suunniteltaessa sillä normaalistihan keittiöliikkeet suunnittelevat keittiöt siten että suunnitelman ja 3D-mallin saa vasta kun kaupat on tehty. Valmiit suunnitelmat ovat myös jonkin verran helpottaneet tarjousten hakemista joskin kuvat eivät vielä kerro mitä kaapit sisältävät.

Kuvat arkkitehti Juha Paananen  www.arkkijussi.fi

Aiemmasta rakennusprojektista opimme että kalustetarjousten kilpailuttamisella säästää paljon rahaa. Toivottavasti nytkin saamme hyvät ja mieluiset kaupat.

Keittiö on ainakin meidän kodissamme "kodin sydän" ja oman perheen kesken tai saadessamme vieraita viihdymme keittiössä hyvin syöden ja herkutellen.  Keittiö on myös keskeisellä paikalla sillä olohuoneeseen kuljetaan keittiön ja ruokatilan ohi, samoin kun alakertaan mennessä.
Näin ollen keittiön materiaalivalintoihin olen panostanut siinä mielessä että ne ovat mieluiset ja kestävät.

Tarjouksiin olen pyytänyt:
1. Rungot mustana/tammen sävyisenä (tosin joku osasi jo vinkata että mustan kaapin sisälmyksistä et löydä mitään),
2. Mattamustan tammi/mäntyviilutetun harjatun oven
3. Keittiötason tammikuvioisena laminaattina (sillä oikean tammitason öljyämiseen/hoitamiseen/varomiseen ei aika riitä) tai HTH keittiöltä saa lakatun oikean tammitason jota ei tarvitse hoitaa. Onko kenelläkään tästä kokemuksia (nopsaan blogeista ei löytynyt)?

Vaikkakin uriteut kaapinovet (kuten kuvassa) ja ilman vetimiä olevat keittiöt ovat todella kauniita eleettömyydellään olen miettinyt seuraavia käytännön juttuja:
- Ilman vetimiä pienet pullataikina kädet sotkevat koko laatikon, ura on hankalampi puhistaa kuin esim metalli vedin.
- Oviin tulee puhtaistakin käsistä rasvatahroja jotka näkyy mustassa ovessa hyvin.
- Ura vetimellä tai pienellä vetimellä jääkaapin ja pakasteen ovet on hankalempi saada auki (koululaisillakin?)

 Esim. tämä Seven Black Oak/HTH olisi yksi vaihtoehdoista.



 Keittön saarekkeeseen on suunniteltu kuvan tyyppinen hyllykkö jonne saamme lasten kanssa kerätä kokki-kirjamme. Varmuuden vuoksi hyllykkö on saarekkeen ikkunanpuoleisessa päädyssä jos sattuisi että kirjat eivät aina olisi ihan järjestyksessä. Aiemmassa keittiössä keittokirjat olivat laatikossa ja kun etsin piparkakkutalo-taikinan oikean jämäkkää reseptiä piti purkaa aina koko laatikko sillä se kirja sattui tietysti olemaan aina alimmaisena.

Arkitehti suunnitteli keittiön nurkkaan "Aamupala kaapin". Sinne tulee siis kahvinkeitin, vedenkeitin ja leivänpaahdin. Keittiöliikkeissä aamupalakaapin toteutusta on mietitty, rulo-ovea en sittenkään halunnut sillä se rikkoisi tuon mustan takaseinän. Nyt ajatuksena on että pöytätaso altaalta jatkuu takaseinään asti ja tavallinen kaapinovi (noin 56cm) - joka aukeaa ikkunaan päin, peittää aamupalakaapin.




Tämä kuva sekä paljon muita idea-kuvia mustaa keittiötä varten löytyy:

https://www.pinterest.com/KarolinanPuutar/musta-keitti%C3%B6-black-kitchen/

Kuten ylimmästä havainnekuvasta voi hoksata, keittiöön on suunniteltu kattoon upotettava liesituuletin (kauko-ohjaimen ei passaa mennä hukkaan). Olisikin kiva kuulla millaisia kokemuksia on Siemensin liesituulettimesta mallista LF959RB50?



 Muutoin olen kodinkoneiden osalta "tyytynyt" perustasoon. Perus jääkaappi ja pakastin no-frost systeemillä ovat oikein toimivia (mutta ilman tuota nofrostia voi järkky minkänäköinen on lapsiperheen pakastin = vuokrakodissamme kun ei mitään hienouksia ole). Oikeasti pakastimiakin saisi olla kaksi, mutta minäpä haaveilenkin siitä toisesta pakastimesta sitten tuonne alakerran varastoon (se tulee olemaan ehtona hirvimetsästyksen aloitukselle).
Uuni on ainut johon toivoisin vähän luksusta, meillä kun mielellään leivotaan ja kokataankin (taas raksan jälkeisessä elämässä) usein. Pyrolyysi ja höyry-uuni kun löytyisi sopuhintaan niin olisin iki-hyvilläni!

Kun keittiö on prioriteetti ykkönen, kodinhoitohuoneeseen olen päättänyt hankkia sitten huokeampaa kalustusta, siellä sitten painottuukin hyvä suunnittelu ja niistä ideoista laitan jossain vaiheessa ihan oman postauksen.

Minulla on unelma. Kun kotimme saa aikanaan valkoisen rappauksen ja lämpimän puun väriset tehosteet pintaansa olisi ihana jos Alvar Aalto-tyyppinen teema jatkuisi myös sisätiloissa Witka Wood Suomalaisilla ovimalleilla, liuku-ovilla sekä kaapistojen liuku-ovilla.
Olen suorastaan rakastunut olen tuohon valoisen lasin ja puun yhdistelmään.

 

Liuku-ovi kaappeja meillä tulee arkieteiseen ja vieraseteiseen. Jos saamme hyvän tarjouksen niin myös kodin sisäovet tulisivat witka woodilta.



Wc ja kylpyhuonekalusteet on suunniteltu vaalean tammen värisiksi, seinien ollessa valkoiset ja lattian harmaata laattaa. Myös mustat kalusteet houkuttelivat mutta koska vain yhdessä vessassa on luonnonvaloa/ikkuna epäilin että musta imee liikaa valoa ja tekee tiloista ahtaat.
Harmikseni en ole saanut yhdestäkään kalusteliikkeestä mieleisiä wc-kalusteita, näyttää ettei 80, 100 ja 120cm altaita löydy mieluisia.

Svedbergiltä löytyy kauniit kalusteet ja joka kokoa olevat altaa. JOY allas olisi haaveissa "vieraseteiseen". Se tarkoittaa että kalusteita tulisi useammasta paikasta. Ainakin K-rauta myy näitä kalusteita.

Kertokaapa mitkä on teidän parhaat vinkit ja ohjeet kalustesuunnitteluun ja kauppojen tekoon?
Mukavaa viikkoa jokaiselle raksaajalle ja rakentamisesta haaveilevalle,
Karolina

Passiivikivitalon valinta.

Talomateriaalin ja talopaketin valinta on rakennusvaiheen kaikista kallein ja tärkein valinta. Ajattelinkin kirjoittaa millaisia asioita me mietimme ja mitkä vaikuttivat lopulta päätökseen. Erityisesti tämä voi helpottaa niitä rakentajia jotka pohtivat jo Passiivikivitalon rakentamista.

Koska meille tulee rinnetalo, oli selvää että kellarikerros tehdään kivestä. Niinpä aloimme kartoitamaan kustannuksia tehdä kivi-puutalo yhdistelmä, täysin kivitalo joko harkoista, betonielementeistä tai passiivikiviharkoista. Pyysimmekin tarjouksia kaikilta meidän mielestä luotettavilta talotoimittajilta.

Hinnan lisäksi rakennustapaan ja toimittajan valintaan vaikutti myös se että pystyisimme ja osaisimme rakentaa talon itse, kohtuullisella aikataululla. Aika pian kaikki avaimet käteen paketit hylättiin tarjouskilpailusta pois, sillä meidän kokoisen talon valmiiksi rakentamisessa ei olisi ollut mitään järkeä ja kun tänään luin asuntojen hintakuplasta tuli mieleen että kuinkahan paljon myös noissa avaimet käteen paketeissa on kuplaa jota ei koskaan saada takaisin jos talo joudutaan myymään? Joten olemme hyvin onnellisia omatoimirakentajia ja koitamme parhaamme mukaan pysyä budejtissa.

Passiivikivitalo houkutteli seuraavista syistä:
1. Talo rakennetaan neopor-harkoista jotka ovat keveitä ja harkkojen latominen on suhteellisen nopeaa. Esim. Lammi kivitalo tippui pelistä pois siitä syystä että harkkoseinien tekeminen olisi ilman palkattuja työmiehiä kestänyt paljon kauemmin kuin se että nyt mies pystyi rakentamaan taloon seinät hiukan pidennetyllä kesälomallaan.

2. Nopeuden lisäksi valintaan vaikutti myös  rakentamisen "helppous". Vaikka meillä ei valintavaiheessa ollut muuta kuin talomyyjän vakuutus asiasta, olemme nyt voineet todeta että myös "amatööri-rakentajat" voivat kohtuullisen helposti rakentaa laadukkaan kivitalon ilman viivästymisiä tai muuta ongelmaa (kun niitä ei tullut niin en osaa tänne edes spekuloida mitä olisi voinut mennä pieleen??). Koulutusta meillä molemmilla kyllä riittää niin paljon kun Suomen hyvinvointivaltio tarjoaa mutta aiempaa rakennuskokemusta meidän perheellä oli yksi remontoitu kerrostalo-kaksio, yksi 2009 valmistunut avaimet-käteen omakotitalo johon mies teki autokatoksen, varaston ja laittoi lattialaminaatit. Ennen talo-kauppoja mies kävi etelä-Suomessa tutustumassa useampaan rakennustyömaahan (kun tämä meidän talo on ensimmäisiä Pohjois-Suomessa) ja ennen rakentamisen aloitusta meille järjestettiin koulutusta. Lisäksi koko projektin ajan Passiivikivitalon edustajat olivat helposti tavoitettavissa eri kysymysten suhteen.

2. Passiivikivitalo on passiivitalo jossa energianhukka on pieni. EU on määrännyt että vuodesta 2020 kaikkien uusien talojen on täytettävä passiivienergialuokan vaatimukset, joten miksi ei tekisi jo nyt laadukasta taloa?

3. Hinta on kilpailukykyinen. Me todella kilpailutimme lukuisia toimittajia (kiviharkko, betonielementti). Neopor-harkko valmistajia emme keskenään kilpailuttaneet sillä halusimme "varman ja luotettavan" toimittajan ja Passiivikivitalot ovat Suomessa johtava talotoimittaja sillä saralla ja heillä on Suomessa eniten kokemusta neopor-harkkotalo rakentamisesta.

4. Raksa-siivous sujui äidin ja pikkuväen toimesta. Koska neopor-harkot todella ovat niin keveitä, sahattuja palasia lenteli korkeuksista alas ja jopa meidän nelivuotiaat kaksoset olivat ahkeria poikia raahaamaan harkkoja tien varteen kasaan. Pikku-silput keräsimme vahvoihin jätesäkkeihin jotka myös saimme helposti kiikutettua alapihalta tienvarteen (rinnettä ylös). Keveydestä oli myös etua siinä että kun raksalla ei ollut oman perheen lisäksi muuta työapua, saatoin kesken majanrakennuksen käydä "heittämässä" katonrajassa rakentavalle miehelle muutaman harkko-palikan niin ettei hänen tarvinnut  kiivetä alas.

Ne asiat jotka meitä mietityttivät olivat neopor-harkon
a) hengittävyys, homevaurioiden riski?
b) Neopor-harkon rappaus?
 

Selvitimme että Passiivikivitalon rakenne on erittäin kosteusturvallinen, koska ulkoseinissä ei ole mitään orgaanisia aineita, joten siinä ei voi muodostua mitään homevaurioita. Vahvaa kivirunkoa suojaa kosteusturvallinen Neopor-lämpöeriste, joka läpäisee vesihöyryn erinomaisesti. Näin Passiivikivitalon seinät pääsevät kuivumaan erittäin tehokkaasti ja pysyvät aina terveinä. Lisäksi lämpöeriste hylkii veden täysin, joten meidän ei ole tarvinnut paljoa murehtia vesisateista rakennusaikana. Neopor on yksi Euroopan käytetyimmistä seinäeristemateriaaleista, eikä ihme, on aika stressitöntä rakentaa kun on tietoinen, että rakenne ei ole kärsinyt lainkaan rakennusajan sateista.

Passiivikivitalon ulkoseinät olisi mahdollista rapata, puuvuorata tai tiiliverhoilla. Olemme päätyneet rappaamaan talomme rapatun julkisivun näyttävyyden ja sen huoltovapauden vuoksi. Rakenteessa ei tapahdu minkäänlaista liikkumista, joten rappaus pysyy kunnossa myös tulevaisuudessa ilman kivitaloissa totuttuja hiushalkeamia. Passiivikivitalon seinät olisi mahdollista rapata vaikka heti rungon pystytyksen jälkeen, hyvän vesihöyryn läpäisevyyden ansiosta. Aikataulun puolesta emme kerinneet ihan siihen, mutta tarkoitus on rapata talo tulevana kesänä. Perinteisissä harkkorakenteissa suositeltiin kuivattaa runko vähintään yksi, mielellään kaksi lämmityskautta, jotta rappaus ei kärsisi.

Ne perustelut joiden perusteella teimme valinnan ovat pitäneet ja osottautuneet oikeaksi. Lisäksi meillä on vaan hyvää sanottavaa talotoimittajan kanssa tehdystä yhteistyöstä,  sekä siitä että olemme saaneet lainaan työkaluja ja että kysymyksiin on vastattu nopealla aikataululla. 

Onnea ja Menestystä kaikille uusille Passiivikivitalo-rakentajille, 

Toivon että näistä meidän ajatuksista on teille apua valintaa tehdessä. 

Kuvassa neopor-harkkoa ladottuna ja onton harkon väliin tulee betonivalu. Tässä muistaakseni ensimmäistä kierrosta tehdään ja kun tämä kellari-osa jää maan alle niin siinä on kantavuuden vuoksi enemmän tuota rautavahvistusta. Taustalla näkyy "valkoisia harkko-paaleja" joita purettiin sitä mukaa kun rakennus eteni.

PS. Kunhan ehdin tulee kirjoitus passiivikivitalon rakentamisesta vaihe vaiheelta. Toki voi käydä noita aiempiakin kirjoituksia selailemassa.

Pihan ja puutarhan luominen jo rakennusvaiheessa?

Olen aina ihastellut Asuntomessutaloja joissa on valmiit pihat muuttohetkellä. Lapsiperheessä valmis piha helpottaa elämää huomattavasti kun ei tarvitse elää "hiekka-erämaassa" ensimmäistä kesää. Lisäksi mitä nopeammin puutarhan perus-istutukset tehdään, eli istutetaan puut ja pensaat, sen  nopeammin se rehevöityy. Minä sain tahtoni läpi ja osa maatöistä ja pihan perustuksista tehtiin viime syksynä jo valmiiksi. Istutin myös kymmenniä puita ja pensaita valmiiksi pihan perukoille sekä marjapensaat. Talon ympäristö tehdään sitten kun taloon on tehty rappaus valmiiksi.

Koska minulla on ollut jo vuosia harrastuksena puutarhabloggaaminen:
http://karolinanpuutarha.blogspot.fi/ ei tänne raksablogin puolelle tule niinkään puutarhajuttuja mutta ajattelin vinkata muutamasta kirjoituksesta jotka sieltä löytyy ja voivat kiinnostaa myös rakentajia.

Mitä piha maksaa?
Hyviä ideoita nurmikon laittoon

Puutarhan suunnittelemisen aloitin jo ennenkuin arkkitehtiä oli valittu ja ensimmäiset suunnitelmat oli luotu tietämättä miten talo sijoituu tontille. Siitä sitten on virinnyt aina uutta ja uutta versiota. Minun kohdallani puutarha tulee aina olemaan muutoksessa (ellei sitten minussa jotain muutu?) ja mylleryksessä joten en ole edes asennoitunut että se tulisi kerralla valmiiksi. Puutarha on minulle matka. Se on harrastus. Paikka jossa hengittää, elää, luoda ja päästä flow-tilaan.

Puutarhasuunnitelmaa voi katsoa täältä (tai täältä: Ensimmäinen puutarhasuunnitelma). Nuo omat suunntelmat olen piirtänyt power-point ohjelmaa käyttäen ja sillä lailla saa eri versioita tallennettua. Maaliskuussa minulla on onni päästä  Green Dreams  yrityksen järjestämälle uuden puutarhan suunnittelu-kurssille. Heiltä olen myös pyytänyt tarjousta konsultaatio-käynnille jossa tarkistetaan että oma tekemäni suunnitelma on järkevä. Jos jotain suurta täytyy vielä muuttaa niin kaivinkone on tulossa vielä kerran.

Pihan suunnitteleminen jo rakennusvaiheessa on oikeasti tärkeää. Minä hahmottelin minne mikäkin "toiminto" tulisi ja halusimme osan pihasta säilyvän luonnon tilana. Tärkein anti olikin se että "älysimme" jättää tontillemme metsäpuutarhan. Metsäpuutarha ideasta voi lukea enemmän täältä. Puut ovat vielä nuoria mutta "roihahtavat" kasvuu nyt kun puustoa harvennettiin. Tässä on näkymä olohuoneen ikkunasta (vielä aikaa ennen ikkunoiden asennusta). Metsäpuutarhan keskelle on suunniteltu moderni musta kota joka rakennetaan jossain vaiheessa kun muu piha alkaa olla valmiina.

Linkkilista Suomalaiset rakennusblogit.

KLikkaa! tänne niin pääset linkkilistaan jonne kerätään suomalaisia rakennusblogeja. Linkkilistan idea tuli oman rakennusprojektin aikana kun etsin ideoita, työ-ohjeita ja hyviä kokemuksia helpottamaan materiaalivalintoja. Blogi-lista on jaoteltu rakennus/remonttivuoden aloituksen mukaan helpottamaan lukijoita löytämään juuri "oikeassa vaiheessa" olevat rakennukset. Jo valmiiden talojen rakennusblogeista löytyy mahdollisesti myös käyttökokemusta materiaaleista ja valinnoista.

Rakennusta suunnittelevien blogilukijoiden kannattee laittaa linkkilista muistiin - se täydentyy kokoajan uusista ja vanhoista blogeista ja tarkoituksena on saada mukaan kaikki aktiiviset rakennusblogit, kattava valikoima erityylisiä taloja, projekteja eri vaiheissa.

Linkkilistaan toivotaan Suomalaisia rakennusblogeja jotta materiaalit ja yhteistyökumppanit löytyvät helposti kotimaasta rakentajille ja jotta hyödyllistä tietoa voidaan jakaa mahdollisimman laajasti. Sen sijaan blogi voi olla suomen tai ruotsin kielellä.
Jos sinulla on rakennublogi jossa on rakentamiseen tai remontoimiseen liittyviä kirjoituksia olet lämpimästi tervetullut lisäämään blogisi listaan - se on helppoa!
Toivon että linkkilistan kautta yhä useammat löytävät entistä helpommin blogisi lukijaksi. Jotta rakennusblogilista löytäisi kaikki rakennusbloggaajat ja listan hoksaisivat uudetkin lukijat, ilahdun jos laitat blogisi sivupalkkkiin linkin.

Arkkitehdin valintaa omakotitalon suunnitteluun.

Meillä on kaksi rakennustarinaa takanamme. Ensimmäisen kodin rakensimme "pikkuperheenä", juuri työelämää aloittamassa ja onnellisena kun saimme kaupungilta vuokratontin. Tontti sääteli tarkalleen talon leveyden, pituuden ja missä kohtaa talon piti olla. Toisaalta budjetti(pankki) sääteli hyvin tarkoin myös koon ja hinnan. Hetken harkitsimme arkkitehdin palkkaamista talon suunnittelua varten mutta silloin se tuntui aivan järjettömältä summalta maksaa suunnittelusta kun tiesimme rakentavamme joka tapauksessa hyvin perustalon.

Ihastuimme "Kannustalon Rauhalaan" ja löysimme lukuisia pohjapiirustus "versiota" joista lopulta itse muokkasimme meille parhaan ja jonka talofirman rakennusinsinööri "piirsi puhtaaksi". Ihan ongelmatonta se ei ollut sillä insinöörin silmään ei pistänyt yhtään se että verannan kauniit tolpat tulivat epäsymmetrisesti suhteessa ikkunoihin. Tämän puutteen korjasi mieheni joka ilman ammattitaitoa osaa silti viivotinta käyttää ja sai talon näyttämään juuri sellaiselta kun pitikin. Arkkitehdin puutteessa mittailimme ystävien uusien kotien ruokatiloja ja käytäviä ja kävimme talonäytöissä jotta hahmottaisimme onko 10neliön huone liian pieni jne.
Kaiken kaikkiaan talosta tuli kuitenkin hyvä, eikä arkkitehdin puute suunnitteluvaiheessa elämää enää sen kummemmin haitannut.

Kun perhe kasvoi ja aloimme haaveilla suuremmasta talosta, tärkeää ei niinkään ollut neliömäärä (sillä loputtomastihan lapset eivät kotona asu ja järki siinä on oltava talon koossakin) vaan se että tietyt elämisen toiminnot olisi suunniteltu uudessa kodissa niin että koti olisi toimiva suurelle perheelle (seitsämän henkeä). Ruokailutilassa pitää olla tilaa pitää suurempiakin kekkereitä, kodinhoitohuoneen pitää toimia järjellisesti ja arki-eteisessä pitää olla järjestystä ja tilaa.

Lisäksi kun uuden kodin rakennuspaikaksi löytyi rinnetontti, oli selvää ettei talo löydy valmiiksi mistäkään talokirjasta.

Arkkitehdin valinnassa kyselimme ystäviemme ja tuttujen kokemuksia heidän projekteistaan. Minulle oli tärkeää että arkkitehti suunnittelee kodin meille ja meidän toiveiden mukaan (itsestäänselvyys kai, mutta ei aina). Kaikkien arkkitehtien suunnittelemat talot eivät tuntuneet ollenkaan meidän "tyylisiltä". Kiertelin uusia taloja ja kävin muutaman persoonallisen ja kauniin kodin ovikelloa soittamassa ja kysymässä kuka heidän talonsa on suunnittelut?
Tapasimme muutamia arkkitehtejä ja jututin ja kysyin tarjousta. Koska privaatti-asiakkaat voivat olla arvaamattomia ja työmäärä venyä kohtuuttomasti (vertaa päiväkodin suunnitteluun) on hinnoittelukin yläkanttista.

Lopulta arkkitehtimme löytyikin ihan "läheltä". Tapasimme ystäviemme kodin suunnittelleen arkkitehdin. Koska tunsimme ystävämme ja olimme saaneet nauttia heidän kauniista kodistaan, joka on moderni, mutta äärettömän lämmin ja kodikas, intuitiivisesti (ilman suurempaa analyysiä miksi tyyli oli oikea ja mitkä seikat siinä tekivät meillekin sopivan) päädyimme ja luotimme siihen että sama arkkitehti suunnittelisi myös meille modernin mutta samalla kodikkaan talon.

Arkkitehtiä valitessa mielestäni pitää ihastua hänen aiempaan kädenjälkeen (siitä huolimatta että arkkitehti suunnittelee jokaiselle yksilöllisen ja uniikin kodin).
Arkkitehtiä valitessa pitää luottaa siihen että yhteistyö sujuu. Meidän arkkitehti osasi taitavasti sukkuloida minun ja miehen välillä päinvastaistenkin toiveiden kanssa ja löytää aina ratkaisu joka tyydytti molempia- sekä piti budjetin kurissa. Kieltämättä suunnitteluhetket saattoivat joskus muistuttaa enemmänkin päiväkodin leikkihuonetta jossa kiistellään lempileluista, enkä ollenkaan ihmettele miksi jotku arkkitehdin mielummin piirtelevät niitä päiväkoteja entä kuin taapaavat ykistyisasiakkaita.
Arkkitehdin hyviin ominasuuksiin kuuluu olla tarkka ja kokonaisuuden huomioonottava, käytönnönläheinen ja ainakin meidän tapauksessa oli iso etu että arkkitehdilläkin oli käytännön kokemusta joten tiedettiin että myös me amatöörit osasimme rakentaa hänen suunnitteleman talon.
Lisäksi ripaus luovaa hulluutta, jossa asiat tehdäänkin erilai kun on totuttu, ja jääräpäisyyttä viedä erinlainen näkemys läpi harmaan kiven (lue rakennuslupasviranomaiset).

Ennen suunnittelun aloitusta meillä oli pitkä lista toiveita.
Melkeen kaikki pystyttiin toteuttamaan paitsi se että autokatoksesta kuljettaisiin katetun katoksen kautta taloon niin ettei talon emännän tarvisi tehdä niin hulluna lumitöitä. Mutta sen verran oli ajateltu rakennusten sijoittelua ettei lumiöiden määrä ihan armoton ole.
Tärkeimmät olivat keittiö/ruokatila, kodinhoitohuoneen ja arkieteisen toimivuus, sekä kaunis, valoisa koti jossa olisi paljon luonnonvaloa. Arkkitehtimme osasi aika hyvin kuviella "suurperheen" arjen ja tohinan ja suunnitella sen mukaan kodin, vaikkakin kodinhoitohuoneen neliöt jouduin melko perusteellisesti argumentoimaan ja kertomaan että jos äiti päivystää viikonlopun voi mennä kaksikin viikkoa ilman pyykkihuoltoa ja puhtaille kasoille pitää myös olla "jemma"...

Oikeastaan ällistyimme kun saimme aloitusluonnokset. Kaksi erillaista versiota tulevasta kodistamme. Toinen oli melko tavanomainen ja aikalailla sellainen perustalo jota olimme kuvailleetkin haluavamme. Toinen luonnos oli sellainen etten ollut missään mielikuvissa voinut kuvitella että talon voisi tehdä noinkinpäin ja tyylillä.
Mies halusi rakentaa enemmän "perinteisen näköistä" ja varman päälle. Minä innoistuin "piazza" mallista silläkin uhalla ettei ollut varmaa että saataisiinko lupaa rakentaa niin poikkeavaa taloa kaupungin kaavoittamalle alueelle. Arkkitehtimme oli hyvillään kun päädyimme hänen erikoisluomukseensa. Yhdessä saimme sitten istua muutamat kerrat kaupungin arkkitehdin toimistossa ennenkuin löytyi se oikea malli jolle saatiin lupa.

Ainut asia jota harmittelen suunnittelussa oli se että kaikesta huolimatta meillä tuli loppumetreillä kiire. Talosta saatiin suunniteltua sellainen kun haluttiin ja muutokset ja ideat hiottiin loppuun asti. Arkkitehtimme teki myös sisustuksista luonnokset sekä valaistussuunnitelman. Ne kaikki ovat todella hyvät, mutta samaan aikaan alkoi jo rakentaminen ja mies häipyi rakennesuunnittelun maailmaan ja raakaan raksa-arkeen ja minä aloitin lasten kanssa omanlaisen rakennusajan vanhemmuusvastuun (melkeen yksinhuoltajuutta vaikka monilla tavoin olen pyrkinyt ettei se olisi). Olenkin sen jälkeen melko yksin pyörittänyt ajatuksia sisustusvalinnoista ja kovan työn takana ollut lastenhoidon järjestäminen keittiöliikkeissä yms käydessä. Onpahan nuo kaksoset muutamat kaakaomukilliset juoneet eräässäkin liikkeessä suunnitelmia tehdessä.

Ja ehkäpä juuri siksi onkin ollut helpottavaa että arkkitehdiltä on myös luonnokset kaikkeen sisustamiseen ja valaisuunkin. Ellen toisin päätä löytyy materiaalit ja koodit arkkitehdin kuvista.

Tässäpä löytyy tyytyväistä referenssiä taidokkaasta, laadukkaasta ja hyvästä arkkitehdistä jos omakotitalon suunnitteluun etsii oikeaa ammattilaista.
Arkkijussi OY, Haukipudas. Arkkitehti Juha Paananen puh 0443604217

Näistä luonnoksista lähti suunnittelu liikkeelle marraskuussa 2013.

#Villa  
Taloluonnokset Arkkijussi.

Villeco Clayworks savilaasti seinää?

Clayworks on palkittu parhaana sisäpintamateriaalina Euroopassa ja myös Suomessa mm. Helsingin Sanomat listasivat Clayworksin 2014 vuoden Asuntomessujen top 2:een. http://www.villeco.fi/tuote/clayworks-savilaastit/ . Kuva otin Jyväskylän asuntomessuilta, kohdetaloa en ole merkinnyt muistiin.

 Väri tässä on Buff (sekoitettuna johonkin kimalle kiveen?).

Kyselin jo maahantuojalta työ-ohjetta: 

Kipsilevy tulee käsitellä laastipohjusteella joka levitetään  maalin tapaan ennen rappausta, jotta varmistetaan riittävä tartunta.

Työstetään tavalliseen tapaan kuten laastit levittäen ja työstäen lastalla. Voidaan levittää myös ruiskuttamalla. Työstäminen on samantapainen kuten kipsillä erotuksena kuitenkin viimeistely. Sileä pinta on suositeltava kestävyyden ja puhdistamisen kannalta. Sileä pinta saadaan ohuella muovi- tai teräslastalla (Japan-sarjan lastat) viimeistellen. Sileän pinnan viimeistelyssä käytetään apuna vettä, jota sumutetaan jo hieman jähmettyneelle laastipinnalle, mikä jälkeen pinta vedetään lastalla niin että se sulkeutuu. Avoimempi pinta, jossa enemmän pinnan rakennetta ja tuntua saadaan käyttämällä
viimeistelyssä kosteaa sientä. Tämä on usein käytetympi aaltoilevimmille pinnoille.Mikäli olet epävarma tavoiteltavasta pinnasta tee ensin pieni koealue.

Tässä arkkitehtimme http://www.arkkijussi.fi/ piirtämä sisähavainnekuva olohuoneesta. Päätyseinä joka alkaa keittiöstä (tiski-altaan luota) ja päättyy kuvassa olevaan oikeaan nurkaan on ajateltu betonin/saven harmaaksi.

Pinta on mielestäni todella kaunis.
Tämän lisäksi materiaalin ominaisuuksissa luvataan
• Tasapainottaa kosteutta ja lämpötilaa
• Hengittävä
• Absorboi hajuja
• Akustisesti hyvä materiaali
• Antistaattinen
• Helppo hoitoinen
• Ei sisällä kemiallisia aineita
• Biohajoava ja kompostoituva
• Matala sitoutunut energia

- Kukapa ei haluaisi näitä?

Seuraavat asiat mietityttää:
- Kuinka helppoa on saven levitys?
- Työn jälki, saadaanko me amatööri-rakentajat siitä siisti/täydellinen? Kyseessä on kuitenkin talon paras seinä.
- Puhtaanapitäminen. Tämä ei niinkään ole ongelma olohuoneessa mutta seinä alkaa jo keittiöstä ja sitä on pieni siivu ikkunan molemmin puolin, tiski-altaan kohdalla.
- Kestääkö kosteutta? Juurikin kun tuo tiski-allas on tuossa lähellä?
- Miten kestää neljän vilkkaan pojan kolhuja (voi joskus pikku-autot lennellä ja onpahan sählymailatkin nähty äidiltä salaa sisällä)?
- Jos tulee kolhuja niin miten korjataan?

Seuraavanlaisia kokemuksia löysin blogeja etsimällä. Tässä muillekin linkit niin pääsee tutustumaan.

http://www.lily.fi/blogit/modernekohome/savilaasti-clay-plaster
http://www.kotijakeittio.fi/blogit/duon-kahdet-k%C3%A4det/sisustus/sein%C3%A4-savilaastirappauksella
http://www.projectmama.info/2014/12/pilkkuja-ja-savea-lastenhuoneeseen.html
http://reinolaan.blogspot.fi/2014/04/sisustusidea-rakennusmessuilta-savea.html

Mikäli näiden kirjoitusten lisäksi löytyy rakentajia jotka ovat tehneet saviseinää niin olen ihan superkiitollinen kommenteista, kokemuksista ja etenkin siitä miten seinän tekeminen itse onnistuu?

Se on voiton puolella NYT!

Nimittäin rakennusprojekti!!!
Aloitimme kesäkuussa maatöillä, sen jälken tehtiin anturaan muotit ja valettiin. Kesäkuussa Mies kävi mummolan hallissa rakentamassa valmiiksi ikkunoiden "karmit" ja ihan tosissaan talo alkoi nousta pystyyn heinäkuussa kun alkoi "raksaloma". Syksyn alkuun asti raksalla oli myös kokenut kirvesmies ja vaikka meillä alkoi työt jatkui rakentaminen edelleen. Kun talossa oli ikkunat, katot ja lämmöt päällä jäi raksa kokonaan oman työn varaan (Mies iltaisin ja mahdollisuuksien mukaan myös pappa kaverina). Siinä vaiheessa pidettiin Miehen kanssa mini-loma Barcelonassa ja huokastiin kun raksa oli hyvällä mallilla ja talvi ja kylmyys sai tulla. Loma tuli tarpeeseen ja samalla piti oikeen ajatuksen kanssa sopia että nyt sitten vähän hidastetaan tahtia että jaksetaan loppuun asti.

Väliseinien teko ja neopor harkon levytys kipsilevyillä olikin sitten eräänlainen "kuoleman laakso"... hidasta ja näkyvää etenemistä ei tuntunut tulevan viikosta toiseenkaan. Kun siihen päälle laittaa marraskuun ja joulukuun pimeyden niin johan on rankkaa. Kun illasta toiseen touhusin yksin lasten kanssa "varakodissa" eikä raksallekkan kipsipölyyn huvittanut mennä (muutaman kerran retkellä jonka jälken talvipuvut meni pesuun) alkoi tuntumaan ettei tämä projekti kyllä lopu koskaan. Kesällä oli ihan eri meininki kun oltiin lasten kanssa lomalla ja touhuiltiin yhdessä raksalla, rakennettiin majaa, tehtiin nuotiota, evästeltiin yhdessä ja siinä samalla keräiltiin neopor-harkonpätkiä roskakasaan.

Onneksi tuli joulu ja yhteisiä päiviä. Lumen tulokin tuo valoa ja piristyy kun huvittaa olla pihalla. Mutta eniten nyt energiaa antaa se että hommat etenee näkyvästi tuolla rakennuksella ja lasten kanssa "jaettu" huoneet ja yhdessä alettu suunnitteleen sisustusta. Seinien värejä. Keittiökin pitäisi saada pian tilaukseen ja sen myötä sitten valita ne lattiat ja kaakelit.
Kaikki seinät ovat nyt pakkelointia odottamassa. JESS!

Kun rakensimme ensimmäisen kotimme kävin raksa-aikana muutaman kerran katsomassa miten hommat etenivät. Muuttopäiväkin oli hyvin tiedossa kun meille tuli talo avaimet käteen valmiiksi. Tämä koti-projekti on ihan omanlaisensa matka. Ei ole tarkkaa arviota milloin on valmista, rakentamisen tahti riippuu siitä miten paljon mikäkin työvaihe vie aikaa ja tähän saakka on tehty kaikki itse (paitsi nyt tuo pakkelointi tulee muualta). Niinpä olen hyväksynyt sen että mennään päivä kerrallaan ja eleltään tätä hetkeä, ainutlaatuista matkaa, ollaan onnellisia siitä että meillä on mahdollisuus rakentaa omaa unelmiemme kotia, meille suunniteltua talo.
Tavallaan olen tyytyväinen että meillä on jo yksi kodinrakennus takana (joskin sitä ei tehty itse) niin hahmottaa rakentamisen eri vaiheet ja maltillisesti suhtaudun muuttoon sillä todellakin haluan että sisustustyöt tehdään hätäilemättä ja tarkasti.

Mutta tuntuu silti hyvältä tajuta että ollaan puolimatkassa ja ylikin ja että tämä on ollut tähän saakka hieno projekti ja rakentaminen on sujunut ilman suurempia kommelluksia (minun tilaama liian ohuella karmilla tullut pää-ovi ja ikkunatehtaan vääränlaiset ikkunat) ja hyvässä aikataulussa.
Ei voi kieltää etteikö viimeiset puoli vuotta ole olleet kovaa aherrusta ja työtä - miehellä raksalla työpäivän jälkeen ja minulla arjen pyöritysvastuu omien töiden ohella. Toisaalta elämässä on muutoinkin aikoja jolloin joutuu joustamaan palkkatyönsä tai jonkin muun projektin tai elämäntilanteen vuoksi tavallista enemmän, joten miksipä nyt ei ahertaisi kun siitä palkintona on upea meille suunniteltu koti?

Iltapalalla kinaa kuka saa keltaisen huoneen....?

Kokemuksia Casa Weber Design lattiasta?

Rakennusblogeja tutkiessani olen löytänyt vain vähän kokemuksia valmiista Weberin betonilattiasta. Suurimmassa osassa blogeista kirjoitellaan, mietitään, halutaan mutta faktaa ei löydy esim. miten tämä lattia toimii keittiössä (mustikkasoppaa? kahvitahroja lattialla?), kuinka helposti se naarmuuntuu? Ja pysyyykö pinta kauniina esim eteisessä, entä kura-eteisessä? Oleellisia seikkoja kun tekee kotia viidelle energiselle lapselle.

Kysesitä lattiaa rakentaneita on tietysti paljon enemmän kuin rakennusbloggaajia. Kiitän kauniisti kaikkia teitä joilla kyseinen lattia on, jos kirjoitatte muutamalla rivillä kommenttia kokemuksistanne. Myös jos on joku muu betonilattia-pinnoite, otan kiitollisena kommentteja vastaan. Mikä on ollut hyvä, mitä asioita kannattee huomioida?

Betonilattiaa haluaisin arki-eteiseen (lue, se on kurainen), vieraseteiseen, keittiöön, ruokailutilaan sekä makuuhuoneisiin. Varsinkin noissa "likaantuvissa" huoneissa kuten keittiö ja arki-eteinen olisin eniten kiitollinen jos olisi lattia jossa ei ole laattasaumoja joita hangata, mutta näissä tiloissa tarvitaan myös kestävää pintaa.

Weberin asikaspalvelua kiitän nopeasta ja asiallisesta vastauksesta.

Polyuretaanipohjaisella Protect-pinnoitteellamme päällystetty Casa-lattia kestää ajoittaista kosteusrasitusta, jota eteisessä voi olla. Punaviini ja muut normaalit keittiössä käytettävät nesteet eivät imeydy pinnoitteen läpi Casa-lattiaan jos ne pyyhitään normaaliin tapaan lattialta kohtuullisessa ajassa pois. Pinnoite kuluu vuosien kuluessa pois, sen uusimisväliksi on arvioitu 5-10 vuotta. Polyuretaanipinnoite voi vaurioitua raskaiden tai terävien tavaroiden tippumisesta, taikka naarmuuntua jos sitä pitkin vedetään raskaita tavaroita. Niissä kohdin lattiaa joista pinnoite on kulunut tai naarmuuntunut, lika ja nesteet voivat imeytyä tasoitekerrokseen.

Betoni- ja teräsportaiden vaakapinnat voi myös tehdä Casalla. Tällöin portaan yläpintan tehdään noin 5-10 mm korkea valukaukalo, johon Casa-massa kaadetaan.

Ystävällisin terveisin...

Keittiöideoita..

Arkkitehdin sisähavainnekuva keittiöstä mustilla ovilla.

On tullut aika alkaa tarkisteleen hiukan tarkemmin viime vuosien aikan keräämiä kuvaleikkeitä ja Pinterest kuvia. Luulen että suurin osa valinnoista on jo alitajuntaisesti tehty vaikkakin mitään ei ole vielä lyöty lukkoon ja periaatteessa kaikki on vielä mahdollista. Jostakin sisustuspalapelia aletaan kokoamaan ja sitä mukaa kun päättää yhden komponentin vähenee ja kapenee vaihtoehtojen skaala.
Haaveissa on musta keittiö jossa on tammea pehmentämässä tunnelmaa. Kun keittiön sävyt päätetään, on seuraava askel lattiat. Lopuksi talon muut seinät.

Pinterest kuvia ja sisustuslehdistä kuvien leikkaaminen omaksi aarrekartaksi kehittää kykyä nähdä mistä pitää. Tähän saakka kuvien katselu on ollut leppoista haaveilua ja ajanvietettä. Päätösten tekeminen onkin sitten hiukan ahdistavampaa kun kaikessa pitää muistaa tuon toisen puoliskon ylläpitämä tiukka budjettikuri.

Ajatuksena on että keittiö (valmiine)runkoineen tulisi keittiöliikkeestä. Mutta muut kalusteet Ikealta.

Keittiötioveita saimme listata jo alunpitäen arkkitehdillekkin:
Suuri ruokapöytä jossa mahtuu paljon vieraita syömään yhdessä.
Paljon säilytystilaa astioille (Karolinan keräilyvimma).
Tilaa leipoa yhdessä lasten kanssa.
Keittiöstä parvekkeelle.

Lisäksi muina toiveina:
Iso uuni, mielellään 80cm, höyryuuni yms.
Itsestään puhdistuva uuni (Tällä kertaa se on pakko saada!!)
Iso allas (ehkä jopa kaksi) likaisille astioille.
Tiskikone keskitasossa niin ei tarvi kyykkiä.
Kaikki jauho yms tarvikehyllyt ulosvedettäviä.
Saareke jossa voi myös syödä.
Lasivirtiini kauniille astioille. En tiedä toteutuuko...?
Hyllykkö keittökirjoille.



https://www.pinterest.com/KarolinanPuutar/musta-keitti%C3%B6-black-kitchen/
Tähän Maja asuntomessutalon keittiöön olen alunperin ihastunut enkä pääse irti mustan keittiön haaveestani. Pinterestiin olen koonnut kokonaisen kansion mustia keittiöitä.

Siirretty "perheblogista" 29.10.14

Rakennusfiilikset reilun kolmen kuukauden tienoilla...

Lokakuu. Tiistai. Lastenhoitopäivä kun O'lle tuli kuumetta ja pääkipua.
Ollaan köllötelty, leivottu suklaapiirakkaa ja pannaria.
Luettu Tatua ja Patua. Pelattu Dinosaurus-muistikorteilla jossa R oli ihan yliveto löytämään parit. Ehdin myös päivittämään blogia. Muistoja tänne arjesta ja rakennusajasta.

Elämään on mahtunut monta herkkuhetkeä ja hauskaa tapahtumaa.
Ja paljon aherrusta.

Ikkunat tuli tontille. Siellä pidettiin myös ensimmäinen taloesittely.
Suurin osa ikkunoista on nyt jo paikallaan. Suuret ikkunat portaikoon tuli kaikista ohjeista (ja arkkitehdin tarkistuksista) huolimatta tehtaalta väärinpäin toimitettuina. Se hiukan harmittaa, sillä rytmisyys ikkunoiden sijoittelussa meni nyt "väärin". Ikkunoita ei kuitenkaan nyt enää pureta ja asenneta uudestaan kun niistä saatu hyvitys oli niin hyvä että se menee estetiikan edelle.

 Kesäkuussa lopulla koti-projekti laitettiin käyntiin. Nyt on reilu kolme kuukautta eletty raksa-aikaa. Talo on pystyssä ja kaikki on mennyt tähän saakka ilman suurempia kommelluksia, ellei noita kuvassa näkyviä suuria ikkunoita ota huomioon jotka ovat "peilikuvana". Eli toisin sanoen ihan loistavasti. Mies on osoittanut projektin johtamistaitonsa ja hommat ovat menneet eteenpäin ilman yhtään turhaa peukalonpyörityspäivää. Nyt on lähes kaikki ikkunat paikoillaan... ja ovikin tulossa. Turusta tilattu tammiovi tuli liian kapealla karmilla joten se palautettiin ja uuden tekeminen olisi kestänyt liian kauan, joten päädyin harmaaseen perusoveen. Ehkä oikeammin siksi että kun pääoven sisennys tulee myös puunväriseksi ei tammi-ovi olisi tullut yhtä hyvin "oikeuksiinsa" kuin valkoista tausta vasten. Lattiat on valettu. Piippu muurattu. Väliseiniä tehdään täyttä päätä.
Ja kaikkein parasta, tontilla on multaa!!!

Omenapuut on istutetu ja "potager" hahmoteltu. Tarkemmin näistä löytyy Karolinan puutarha blogissa. Olen onnellinen kun päästiin yhteisymmärrykseen puutarhan aloituksesta.
Välillä on kyllä käyty keskusteluja että ollaanko tässä tekemässä perheelle kotia vai puutarhaa?

... Nyt kun puutarha on saatu alulle voin taas keskittyä miettimään valaistussuunnitelmaa ja syventyä sähköpiirustuksiin. Vielä on paljon tekemättä. Ajatus siitä on alkanut uuvuttamaan. Kaipaan urheilua ja ystäviä. Kaipaan ruokakauppareissuja ilman lapsia. Tai oikeastaan voisin tulevaisuudessa ulkoistaa ne kokonaan. Haluaisin että iltaisin Mieskin olisi jämäkästi komentamassa koululaisia läksyn tekoon.

Siltikin, olen äärettömän kiitollinen että kaikki on mennyt näin hyvin. Ei kaduta että uskalsimme lähteä tällaiseen suureen projektiin sillä saamme oikeasti ihan huikan kodin - sitten joskus kun se on valmis. Sen suuresta puutarhasta olen onnnellinen ja olen jopa jo ehtinyt surra että joskus vanhana joudun siitä muuttamaan. Toivon että saan nauttia pitkään, ainakin kuusikymmentäviisi vuotta istuttamineni omenapuiden kasvusta, puutarhasta.

Tällaisin miettein nyt. Värikästä ja lämpöistä syksyä!

Siirretty "perheblogista" 7.10.14

Juuri nyt.

Motivaatio ei ole hiipunut minnekkään. Me tehdään parasta projektiamme ikinä. Mutta niin vaan alkaa kuluttaan valvotut yöt, korvatulehdukset, kuumekouristukset ja pikkupotilaan kuume-hallusinaatiot. Kun pelottavia ukkeleita lentelee makuuhuoneen katossa kuplassa ei auta kun nukkua äidin sylissä. Ja kun vielä äidin hiuksetkin liikkuvat niin että silmät tollottaa pelosta suurina. Ja kun äidillä on eka työviikko uudesssa työpaikassa ei voi jäädä kotiin kellimään pienten kanssa. Jatkossa kyllä, kun saan edes jollekkin mallille "työurani".

Kun alettiin rakentaan juttelin että tahdon että tämä menee alusta asti hyvällä fiiliksellä ja että ei riidellä turhista. Tähän asti meillä onkin ollut hauskaa, innostavaa, aivan huippuakin kun ollaan oltu koko perheellä raksalla. Turhia riitoja ei olla kehitetty. Jos toinen on murissut se on mennyt väsymyksen piikkiin. Ollaan tsempattu ja kehuttu toisia. Selväähän se on ettei tämä nyt ihan normi-arkea ole sillä sen verran enemmän saa venyä ja joustaa ja lepoa on vähemmän.
Ja nyt väsyttää ja harmittaa kun en saa tontille kaivuria ja multakuormaa.
Parasta puutarhan tekemis aikaa vuodesta!!!

Tänään pitää katsoa vähän tulevaisuuden kuvia ja kerätä tsemppiä:

Väsymykseen ei auta kuin lepo ja nukkuminen. Elämä on niin paljon valoisampaa kun saa tarvitsemansa levon. Yritän "pyhittää" tämän viikon voimien keräämiselle ja vaikka hammasta purren olla ihan hiljaa siitä multakuormasta...

Siirretty perheblogista 25.8.14