Juuri nyt.

Motivaatio ei ole hiipunut minnekkään. Me tehdään parasta projektiamme ikinä. Mutta niin vaan alkaa kuluttaan valvotut yöt, korvatulehdukset, kuumekouristukset ja pikkupotilaan kuume-hallusinaatiot. Kun pelottavia ukkeleita lentelee makuuhuoneen katossa kuplassa ei auta kun nukkua äidin sylissä. Ja kun vielä äidin hiuksetkin liikkuvat niin että silmät tollottaa pelosta suurina. Ja kun äidillä on eka työviikko uudesssa työpaikassa ei voi jäädä kotiin kellimään pienten kanssa. Jatkossa kyllä, kun saan edes jollekkin mallille "työurani".

Kun alettiin rakentaan juttelin että tahdon että tämä menee alusta asti hyvällä fiiliksellä ja että ei riidellä turhista. Tähän asti meillä onkin ollut hauskaa, innostavaa, aivan huippuakin kun ollaan oltu koko perheellä raksalla. Turhia riitoja ei olla kehitetty. Jos toinen on murissut se on mennyt väsymyksen piikkiin. Ollaan tsempattu ja kehuttu toisia. Selväähän se on ettei tämä nyt ihan normi-arkea ole sillä sen verran enemmän saa venyä ja joustaa ja lepoa on vähemmän.
Ja nyt väsyttää ja harmittaa kun en saa tontille kaivuria ja multakuormaa.
Parasta puutarhan tekemis aikaa vuodesta!!!

Tänään pitää katsoa vähän tulevaisuuden kuvia ja kerätä tsemppiä:

Väsymykseen ei auta kuin lepo ja nukkuminen. Elämä on niin paljon valoisampaa kun saa tarvitsemansa levon. Yritän "pyhittää" tämän viikon voimien keräämiselle ja vaikka hammasta purren olla ihan hiljaa siitä multakuormasta...

Siirretty perheblogista 25.8.14