perjantai 16. tammikuuta 2015

Rakennusfiilikset reilun kolmen kuukauden tienoilla...


Lokakuu. Tiistai. Lastenhoitopäivä kun O'lle tuli kuumetta ja pääkipua.
Ollaan köllötelty, leivottu suklaapiirakkaa ja pannaria.
Luettu Tatua ja Patua. Pelattu Dinosaurus-muistikorteilla jossa R oli ihan yliveto löytämään parit. Ehdin myös päivittämään blogia. Muistoja tänne arjesta ja rakennusajasta.


Elämään on mahtunut monta herkkuhetkeä ja hauskaa tapahtumaa.
Ja paljon aherrusta.






Ikkunat tuli tontille. Siellä pidettiin myös ensimmäinen taloesittely.
Suurin osa ikkunoista on nyt jo paikallaan. Suuret ikkunat portaikoon tuli kaikista ohjeista (ja arkkitehdin tarkistuksista) huolimatta tehtaalta väärinpäin toimitettuina. Se hiukan harmittaa, sillä rytmisyys ikkunoiden sijoittelussa meni nyt "väärin". Ikkunoita ei kuitenkaan nyt enää pureta ja asenneta uudestaan kun niistä saatu hyvitys oli niin hyvä että se menee estetiikan edelle.

 Kesäkuussa lopulla koti-projekti laitettiin käyntiin. Nyt on reilu kolme kuukautta eletty raksa-aikaa. Talo on pystyssä ja kaikki on mennyt tähän saakka ilman suurempia kommelluksia, ellei noita kuvassa näkyviä suuria ikkunoita ota huomioon jotka ovat "peilikuvana". Eli toisin sanoen ihan loistavasti. Mies on osoittanut projektin johtamistaitonsa ja hommat ovat menneet eteenpäin ilman yhtään turhaa peukalonpyörityspäivää. Nyt on lähes kaikki ikkunat paikoillaan... ja ovikin tulossa. Turusta tilattu tammiovi tuli liian kapealla karmilla joten se palautettiin ja uuden tekeminen olisi kestänyt liian kauan, joten päädyin harmaaseen perusoveen. Ehkä oikeammin siksi että kun pääoven sisennys tulee myös puunväriseksi ei tammi-ovi olisi tullut yhtä hyvin "oikeuksiinsa" kuin valkoista tausta vasten. Lattiat on valettu. Piippu muurattu. Väliseiniä tehdään täyttä päätä.
Ja kaikkein parasta, tontilla on multaa!!!



Omenapuut on istutetu ja "potager" hahmoteltu. Tarkemmin näistä löytyy Karolinan puutarha blogissa. Olen onnellinen kun päästiin yhteisymmärrykseen puutarhan aloituksesta.
Välillä on kyllä käyty keskusteluja että ollaanko tässä tekemässä perheelle kotia vai puutarhaa?

... Nyt kun puutarha on saatu alulle voin taas keskittyä miettimään valaistussuunnitelmaa ja syventyä sähköpiirustuksiin. Vielä on paljon tekemättä. Ajatus siitä on alkanut uuvuttamaan. Kaipaan urheilua ja ystäviä. Kaipaan ruokakauppareissuja ilman lapsia. Tai oikeastaan voisin tulevaisuudessa ulkoistaa ne kokonaan. Haluaisin että iltaisin Mieskin olisi jämäkästi komentamassa koululaisia läksyn tekoon.

Siltikin, olen äärettömän kiitollinen että kaikki on mennyt näin hyvin. Ei kaduta että uskalsimme lähteä tällaiseen suureen projektiin sillä saamme oikeasti ihan huikan kodin - sitten joskus kun se on valmis. Sen suuresta puutarhasta olen onnnellinen ja olen jopa jo ehtinyt surra että joskus vanhana joudun siitä muuttamaan. Toivon että saan nauttia pitkään, ainakin kuusikymmentäviisi vuotta istuttamineni omenapuiden kasvusta, puutarhasta.

Tällaisin miettein nyt. Värikästä ja lämpöistä syksyä!

Siirretty "perheblogista" 7.10.14

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, ilahdun kun jaat mielipiteesi, ajatuksesi tai ideasi, ne ovat minulle arvokkaita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...