Se on voiton puolella NYT!

Nimittäin rakennusprojekti!!!
Aloitimme kesäkuussa maatöillä, sen jälken tehtiin anturaan muotit ja valettiin. Kesäkuussa Mies kävi mummolan hallissa rakentamassa valmiiksi ikkunoiden "karmit" ja ihan tosissaan talo alkoi nousta pystyyn heinäkuussa kun alkoi "raksaloma". Syksyn alkuun asti raksalla oli myös kokenut kirvesmies ja vaikka meillä alkoi työt jatkui rakentaminen edelleen. Kun talossa oli ikkunat, katot ja lämmöt päällä jäi raksa kokonaan oman työn varaan (Mies iltaisin ja mahdollisuuksien mukaan myös pappa kaverina). Siinä vaiheessa pidettiin Miehen kanssa mini-loma Barcelonassa ja huokastiin kun raksa oli hyvällä mallilla ja talvi ja kylmyys sai tulla. Loma tuli tarpeeseen ja samalla piti oikeen ajatuksen kanssa sopia että nyt sitten vähän hidastetaan tahtia että jaksetaan loppuun asti.

Väliseinien teko ja neopor harkon levytys kipsilevyillä olikin sitten eräänlainen "kuoleman laakso"... hidasta ja näkyvää etenemistä ei tuntunut tulevan viikosta toiseenkaan. Kun siihen päälle laittaa marraskuun ja joulukuun pimeyden niin johan on rankkaa. Kun illasta toiseen touhusin yksin lasten kanssa "varakodissa" eikä raksallekkan kipsipölyyn huvittanut mennä (muutaman kerran retkellä jonka jälken talvipuvut meni pesuun) alkoi tuntumaan ettei tämä projekti kyllä lopu koskaan. Kesällä oli ihan eri meininki kun oltiin lasten kanssa lomalla ja touhuiltiin yhdessä raksalla, rakennettiin majaa, tehtiin nuotiota, evästeltiin yhdessä ja siinä samalla keräiltiin neopor-harkonpätkiä roskakasaan.

Onneksi tuli joulu ja yhteisiä päiviä. Lumen tulokin tuo valoa ja piristyy kun huvittaa olla pihalla. Mutta eniten nyt energiaa antaa se että hommat etenee näkyvästi tuolla rakennuksella ja lasten kanssa "jaettu" huoneet ja yhdessä alettu suunnitteleen sisustusta. Seinien värejä. Keittiökin pitäisi saada pian tilaukseen ja sen myötä sitten valita ne lattiat ja kaakelit.
Kaikki seinät ovat nyt pakkelointia odottamassa. JESS!

Kun rakensimme ensimmäisen kotimme kävin raksa-aikana muutaman kerran katsomassa miten hommat etenivät. Muuttopäiväkin oli hyvin tiedossa kun meille tuli talo avaimet käteen valmiiksi. Tämä koti-projekti on ihan omanlaisensa matka. Ei ole tarkkaa arviota milloin on valmista, rakentamisen tahti riippuu siitä miten paljon mikäkin työvaihe vie aikaa ja tähän saakka on tehty kaikki itse (paitsi nyt tuo pakkelointi tulee muualta). Niinpä olen hyväksynyt sen että mennään päivä kerrallaan ja eleltään tätä hetkeä, ainutlaatuista matkaa, ollaan onnellisia siitä että meillä on mahdollisuus rakentaa omaa unelmiemme kotia, meille suunniteltua talo.
Tavallaan olen tyytyväinen että meillä on jo yksi kodinrakennus takana (joskin sitä ei tehty itse) niin hahmottaa rakentamisen eri vaiheet ja maltillisesti suhtaudun muuttoon sillä todellakin haluan että sisustustyöt tehdään hätäilemättä ja tarkasti.

Mutta tuntuu silti hyvältä tajuta että ollaan puolimatkassa ja ylikin ja että tämä on ollut tähän saakka hieno projekti ja rakentaminen on sujunut ilman suurempia kommelluksia (minun tilaama liian ohuella karmilla tullut pää-ovi ja ikkunatehtaan vääränlaiset ikkunat) ja hyvässä aikataulussa.
Ei voi kieltää etteikö viimeiset puoli vuotta ole olleet kovaa aherrusta ja työtä - miehellä raksalla työpäivän jälkeen ja minulla arjen pyöritysvastuu omien töiden ohella. Toisaalta elämässä on muutoinkin aikoja jolloin joutuu joustamaan palkkatyönsä tai jonkin muun projektin tai elämäntilanteen vuoksi tavallista enemmän, joten miksipä nyt ei ahertaisi kun siitä palkintona on upea meille suunniteltu koti?

Iltapalalla kinaa kuka saa keltaisen huoneen....?