Vuosi sitten huhtikuussa. Projektin aloitus.

Vuosi sitten viettettiin koko perheen voimin ikimuistoisia aloitushetkiä tontilla. Meillä oli ollut tämä aiemman kodin lähellä oleva tontti jo reilun vuoden ja suunnitelmat oli aloitettu arkkitehdin kanssa hyvissä ajoin. Rakentamisvuosi määräytyi sen mukaan että saatiin "vanha koti" myytyä. Vaikka haaveilin että olisimme asunneet raksa-ajan vanhassa kodissa olisi myynnin siirtäminen tällaisina epävarmoina aikoina ollut liian riskaabelia. Kun saimme 2014 vuoden alussa vanha kotimme myytyä lähti sitten hommat rullaamaan oikeen rytinällä. Kyllä oli intoa enemmän kuin muille jakaa!
Aivan huiput fiilikset oli kun saatiin ensimmäiset konkreettiset ja näkyvät asiat alulle.

Ennen tätä tärkeää päivää kun puut kaatuivat tontilla, olin käynyt lukuisia kertoja "käyskentelemässä" tontilla ja pohtimassa  metsäpuutarhan paikkaa. Metsäpuutarha ajatuksia voi lukea tarkemmin Karolina Puutarha blogista. Metsäpuutarhan lisäksi pyrimme säilyttämään muutamia suurehkoja puita tontin rajamailla.

Rakentaminen alkoi kesä-heinäkuun vaihteessa, joten vielä ei ole ihan "raksa-vuosi" tullut täyteen. Muistelen kuitenkin hyvillä mielin meidän projektin aloitusta ja miten innoissaan olimme.
Hyvä mieli on säilynyt ja on ollut ihan huippua toteuttaa miehen kanssa jotain näin suurta unelmaa. Kiitollisin mielin ajattelen sitä miten hyvin lapset ovat sopeutuneet erillaiseen vuoteen jossa koko perheen yhteistä aikaa on melko vähän, miten reippaasti lapset ovat mukana suunnittelemassa ja varsinkin kesällä myös mukana raksalla. Väsymys alkaa hiipiä pikkuhiljaa matkakumppaniksi. Eihän tämä ihan normielämää ole, kun työpäivän jälkeen on aina raksa-asiat, tarjouskilpailut, monenmoiset hommat ja tilaukset mielessä, yksin pyöritän seitsämän hengen arkea ruoka-ostoksineen ja lasten harrastuksineen. Välillä voin melkein olla hetken kade miehelle joka raksalla painaa pitkää päivää oman työpäivän jälkeen mutta ilman että tarvii hermoja kiristellä ja selvittää lasten pieniä ja suuria riitoja, muistutella läksyistä, yksin patistella viittä lasta nukkumaan. Rakentaminen ja oman käden jäljen näkeminen motivoi hyvin rakentajaa. Ja kun minäkin pääsen piipahtamaan raksalla ja ihastelemassa homman etenemistä olen taas niin onnellinen. Muistuttelen myös itselleni ettei ole ollenkaan itsestään selvää että saa elämässään mahdollisuuden rakentaa uutta, aivan tyhjästä, omien haaveiden, tarpeiden ja unelmien mukaan. Jokainen yksityiskohta on meidän valitsema, ja joskus valinnanvaikeutta tuppaa ja kokonaisuuden hallinta ahdistaa, mutta silti, tämä on niin ainutlaatuinen projekti meidän elämässä.

Vuosi on ollut työntäyteinen, mutta lapset ovat olleet terveempiä kuin aiemmin, päivätyöni on ollut helpompaa ja keveämpää kuin aiemmin, ja rakentaminen on sujunut ilman suurempia kommelluksia ja aikataulussa joten eihän tässä pienestä väsymyksestä lukuunottamatta voi olla muuta kuin kiitollinen. Kyllä lähtisin uudestaankin tähän projektiin jos nyt seisoisin tontin laidalla!

PS. Raksa-äidin elämää vs maailmanympäripurjehdus blogikirjoituksen loppuun listasin meidän perheen "selviytymis-vinkkejä" raksa-ajalle.