lauantai 31. tammikuuta 2015

Pihan ja puutarhan luominen jo rakennusvaiheessa?


Olen aina ihastellut Asuntomessutaloja joissa on valmiit pihat muuttohetkellä. Lapsiperheessä valmis piha helpottaa elämää huomattavasti kun ei tarvitse elää "hiekka-erämaassa" ensimmäistä kesää. Lisäksi mitä nopeammin puutarhan perus-istutukset tehdään, eli istutetaan puut ja pensaat, sen  nopeammin se rehevöityy. Minä sain tahtoni läpi ja osa maatöistä ja pihan perustuksista tehtiin viime syksynä jo valmiiksi. Istutin myös kymmenniä puita ja pensaita valmiiksi pihan perukoille sekä marjapensaat. Talon ympäristö tehdään sitten kun taloon on tehty rappaus valmiiksi.

Koska minulla on ollut jo vuosia harrastuksena puutarhabloggaaminen:
http://karolinanpuutarha.blogspot.fi/ ei tänne raksablogin puolelle tule niinkään puutarhajuttuja mutta ajattelin vinkata muutamasta kirjoituksesta jotka sieltä löytyy ja voivat kiinnostaa myös rakentajia.

Mitä piha maksaa?
Hyviä ideoita nurmikon laittoon

Puutarhan suunnittelemisen aloitin jo ennenkuin arkkitehtiä oli valittu ja ensimmäiset suunnitelmat oli luotu tietämättä miten talo sijoituu tontille. Siitä sitten on virinnyt aina uutta ja uutta versiota. Minun kohdallani puutarha tulee aina olemaan muutoksessa (ellei sitten minussa jotain muutu?) ja mylleryksessä joten en ole edes asennoitunut että se tulisi kerralla valmiiksi. Puutarha on minulle matka. Se on harrastus. Paikka jossa hengittää, elää, luoda ja päästä flow-tilaan.

Puutarhasuunnitelmaa voi katsoa täältä (tai täältä: Ensimmäinen puutarhasuunnitelma). Nuo omat suunntelmat olen piirtänyt power-point ohjelmaa käyttäen ja sillä lailla saa eri versioita tallennettua. Maaliskuussa minulla on onni päästä  Green Dreams  yrityksen järjestämälle uuden puutarhan suunnittelu-kurssille. Heiltä olen myös pyytänyt tarjousta konsultaatio-käynnille jossa tarkistetaan että oma tekemäni suunnitelma on järkevä. Jos jotain suurta täytyy vielä muuttaa niin kaivinkone on tulossa vielä kerran.

Pihan suunnitteleminen jo rakennusvaiheessa on oikeasti tärkeää. Minä hahmottelin minne mikäkin "toiminto" tulisi ja halusimme osan pihasta säilyvän luonnon tilana. Tärkein anti olikin se että "älysimme" jättää tontillemme metsäpuutarhan. Metsäpuutarha ideasta voi lukea enemmän täältä. Puut ovat vielä nuoria mutta "roihahtavat" kasvuu nyt kun puustoa harvennettiin. Tässä on näkymä olohuoneen ikkunasta (vielä aikaa ennen ikkunoiden asennusta). Metsäpuutarhan keskelle on suunniteltu moderni musta kota joka rakennetaan jossain vaiheessa kun muu piha alkaa olla valmiina.



tiistai 27. tammikuuta 2015

Linkkilista Suomalaiset rakennusblogit.

http://koti7.blogspot.fi/p/suomalaisia-rakennusblogeja.html


KLikkaa! tänne niin pääset linkkilistaan jonne kerätään suomalaisia rakennusblogeja. Linkkilistan idea tuli oman rakennusprojektin aikana kun etsin ideoita, työ-ohjeita ja hyviä kokemuksia helpottamaan materiaalivalintoja. Blogi-lista on jaoteltu rakennus/remonttivuoden aloituksen mukaan helpottamaan lukijoita löytämään juuri "oikeassa vaiheessa" olevat rakennukset. Jo valmiiden talojen rakennusblogeista löytyy mahdollisesti myös käyttökokemusta materiaaleista ja valinnoista.

Rakennusta suunnittelevien blogilukijoiden kannattee laittaa linkkilista muistiin - se täydentyy kokoajan uusista ja vanhoista blogeista ja tarkoituksena on saada mukaan kaikki aktiiviset rakennusblogit, kattava valikoima erityylisiä taloja, projekteja eri vaiheissa.

Linkkilistaan toivotaan Suomalaisia rakennusblogeja jotta materiaalit ja yhteistyökumppanit löytyvät helposti kotimaasta rakentajille ja jotta hyödyllistä tietoa voidaan jakaa mahdollisimman laajasti. Sen sijaan blogi voi olla suomen tai ruotsin kielellä.
Jos sinulla on rakennublogi jossa on rakentamiseen tai remontoimiseen liittyviä kirjoituksia olet lämpimästi tervetullut lisäämään blogisi listaan - se on helppoa!
Toivon että linkkilistan kautta yhä useammat löytävät entistä helpommin blogisi lukijaksi. Jotta rakennusblogilista löytäisi kaikki rakennusbloggaajat ja listan hoksaisivat uudetkin lukijat, ilahdun jos laitat blogisi sivupalkkkiin linkin.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Arkkitehdin valintaa omakotitalon suunnitteluun.

Meillä on kaksi rakennustarinaa takanamme. Ensimmäisen kodin rakensimme "pikkuperheenä", juuri työelämää aloittamassa ja onnellisena kun saimme kaupungilta vuokratontin. Tontti sääteli tarkalleen talon leveyden, pituuden ja missä kohtaa talon piti olla. Toisaalta budjetti(pankki) sääteli hyvin tarkoin myös koon ja hinnan. Hetken harkitsimme arkkitehdin palkkaamista talon suunnittelua varten mutta silloin se tuntui aivan järjettömältä summalta maksaa suunnittelusta kun tiesimme rakentavamme joka tapauksessa hyvin perustalon.

Ihastuimme "Kannustalon Rauhalaan" ja löysimme lukuisia pohjapiirustus "versiota" joista lopulta itse muokkasimme meille parhaan ja jonka talofirman rakennusinsinööri "piirsi puhtaaksi". Ihan ongelmatonta se ei ollut sillä insinöörin silmään ei pistänyt yhtään se että verannan kauniit tolpat tulivat epäsymmetrisesti suhteessa ikkunoihin. Tämän puutteen korjasi mieheni joka ilman ammattitaitoa osaa silti viivotinta käyttää ja sai talon näyttämään juuri sellaiselta kun pitikin. Arkkitehdin puutteessa mittailimme ystävien uusien kotien ruokatiloja ja käytäviä ja kävimme talonäytöissä jotta hahmottaisimme onko 10neliön huone liian pieni jne.
Kaiken kaikkiaan talosta tuli kuitenkin hyvä, eikä arkkitehdin puute suunnitteluvaiheessa elämää enää sen kummemmin haitannut.

Kun perhe kasvoi ja aloimme haaveilla suuremmasta talosta, tärkeää ei niinkään ollut neliömäärä (sillä loputtomastihan lapset eivät kotona asu ja järki siinä on oltava talon koossakin) vaan se että tietyt elämisen toiminnot olisi suunniteltu uudessa kodissa niin että koti olisi toimiva suurelle perheelle (seitsämän henkeä). Ruokailutilassa pitää olla tilaa pitää suurempiakin kekkereitä, kodinhoitohuoneen pitää toimia järjellisesti ja arki-eteisessä pitää olla järjestystä ja tilaa.

Lisäksi kun uuden kodin rakennuspaikaksi löytyi rinnetontti, oli selvää ettei talo löydy valmiiksi mistäkään talokirjasta.

Arkkitehdin valinnassa kyselimme ystäviemme ja tuttujen kokemuksia heidän projekteistaan. Minulle oli tärkeää että arkkitehti suunnittelee kodin meille ja meidän toiveiden mukaan (itsestäänselvyys kai, mutta ei aina). Kaikkien arkkitehtien suunnittelemat talot eivät tuntuneet ollenkaan meidän "tyylisiltä". Kiertelin uusia taloja ja kävin muutaman persoonallisen ja kauniin kodin ovikelloa soittamassa ja kysymässä kuka heidän talonsa on suunnittelut?
Tapasimme muutamia arkkitehtejä ja jututin ja kysyin tarjousta. Koska privaatti-asiakkaat voivat olla arvaamattomia ja työmäärä venyä kohtuuttomasti (vertaa päiväkodin suunnitteluun) on hinnoittelukin yläkanttista.

Lopulta arkkitehtimme löytyikin ihan "läheltä". Tapasimme ystäviemme kodin suunnittelleen arkkitehdin. Koska tunsimme ystävämme ja olimme saaneet nauttia heidän kauniista kodistaan, joka on moderni, mutta äärettömän lämmin ja kodikas, intuitiivisesti (ilman suurempaa analyysiä miksi tyyli oli oikea ja mitkä seikat siinä tekivät meillekin sopivan) päädyimme ja luotimme siihen että sama arkkitehti suunnittelisi myös meille modernin mutta samalla kodikkaan talon.

Arkkitehtiä valitessa mielestäni pitää ihastua hänen aiempaan kädenjälkeen (siitä huolimatta että arkkitehti suunnittelee jokaiselle yksilöllisen ja uniikin kodin).
Arkkitehtiä valitessa pitää luottaa siihen että yhteistyö sujuu. Meidän arkkitehti osasi taitavasti sukkuloida minun ja miehen välillä päinvastaistenkin toiveiden kanssa ja löytää aina ratkaisu joka tyydytti molempia- sekä piti budjetin kurissa. Kieltämättä suunnitteluhetket saattoivat joskus muistuttaa enemmänkin päiväkodin leikkihuonetta jossa kiistellään lempileluista, enkä ollenkaan ihmettele miksi jotku arkkitehdin mielummin piirtelevät niitä päiväkoteja entä kuin taapaavat ykistyisasiakkaita.
Arkkitehdin hyviin ominasuuksiin kuuluu olla tarkka ja kokonaisuuden huomioonottava, käytönnönläheinen ja ainakin meidän tapauksessa oli iso etu että arkkitehdilläkin oli käytännön kokemusta joten tiedettiin että myös me amatöörit osasimme rakentaa hänen suunnitteleman talon.
Lisäksi ripaus luovaa hulluutta, jossa asiat tehdäänkin erilai kun on totuttu, ja jääräpäisyyttä viedä erinlainen näkemys läpi harmaan kiven (lue rakennuslupasviranomaiset).

Ennen suunnittelun aloitusta meillä oli pitkä lista toiveita.
Melkeen kaikki pystyttiin toteuttamaan paitsi se että autokatoksesta kuljettaisiin katetun katoksen kautta taloon niin ettei talon emännän tarvisi tehdä niin hulluna lumitöitä. Mutta sen verran oli ajateltu rakennusten sijoittelua ettei lumiöiden määrä ihan armoton ole.
Tärkeimmät olivat keittiö/ruokatila, kodinhoitohuoneen ja arkieteisen toimivuus, sekä kaunis, valoisa koti jossa olisi paljon luonnonvaloa. Arkkitehtimme osasi aika hyvin kuviella "suurperheen" arjen ja tohinan ja suunnitella sen mukaan kodin, vaikkakin kodinhoitohuoneen neliöt jouduin melko perusteellisesti argumentoimaan ja kertomaan että jos äiti päivystää viikonlopun voi mennä kaksikin viikkoa ilman pyykkihuoltoa ja puhtaille kasoille pitää myös olla "jemma"...

Oikeastaan ällistyimme kun saimme aloitusluonnokset. Kaksi erillaista versiota tulevasta kodistamme. Toinen oli melko tavanomainen ja aikalailla sellainen perustalo jota olimme kuvailleetkin haluavamme. Toinen luonnos oli sellainen etten ollut missään mielikuvissa voinut kuvitella että talon voisi tehdä noinkinpäin ja tyylillä.
Mies halusi rakentaa enemmän "perinteisen näköistä" ja varman päälle. Minä innoistuin "piazza" mallista silläkin uhalla ettei ollut varmaa että saataisiinko lupaa rakentaa niin poikkeavaa taloa kaupungin kaavoittamalle alueelle. Arkkitehtimme oli hyvillään kun päädyimme hänen erikoisluomukseensa. Yhdessä saimme sitten istua muutamat kerrat kaupungin arkkitehdin toimistossa ennenkuin löytyi se oikea malli jolle saatiin lupa.

Ainut asia jota harmittelen suunnittelussa oli se että kaikesta huolimatta meillä tuli loppumetreillä kiire. Talosta saatiin suunniteltua sellainen kun haluttiin ja muutokset ja ideat hiottiin loppuun asti. Arkkitehtimme teki myös sisustuksista luonnokset sekä valaistussuunnitelman. Ne kaikki ovat todella hyvät, mutta samaan aikaan alkoi jo rakentaminen ja mies häipyi rakennesuunnittelun maailmaan ja raakaan raksa-arkeen ja minä aloitin lasten kanssa omanlaisen rakennusajan vanhemmuusvastuun (melkeen yksinhuoltajuutta vaikka monilla tavoin olen pyrkinyt ettei se olisi). Olenkin sen jälkeen melko yksin pyörittänyt ajatuksia sisustusvalinnoista ja kovan työn takana ollut lastenhoidon järjestäminen keittiöliikkeissä yms käydessä. Onpahan nuo kaksoset muutamat kaakaomukilliset juoneet eräässäkin liikkeessä suunnitelmia tehdessä.

Ja ehkäpä juuri siksi onkin ollut helpottavaa että arkkitehdiltä on myös luonnokset kaikkeen sisustamiseen ja valaisuunkin. Ellen toisin päätä löytyy materiaalit ja koodit arkkitehdin kuvista.

Tässäpä löytyy tyytyväistä referenssiä taidokkaasta, laadukkaasta ja hyvästä arkkitehdistä jos omakotitalon suunnitteluun etsii oikeaa ammattilaista.
Arkkijussi OY, Haukipudas. Arkkitehti Juha Paananen puh 0443604217

Näistä luonnoksista lähti suunnittelu liikkeelle marraskuussa 2013.



#Villa  
Taloluonnokset Arkkijussi.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Villeco Clayworks savilaasti seinää?


Clayworks on palkittu parhaana sisäpintamateriaalina Euroopassa ja myös Suomessa mm. Helsingin Sanomat listasivat Clayworksin 2014 vuoden Asuntomessujen top 2:een. http://www.villeco.fi/tuote/clayworks-savilaastit/ . Kuva otin Jyväskylän asuntomessuilta, kohdetaloa en ole merkinnyt muistiin.

 Väri tässä on Buff (sekoitettuna johonkin kimalle kiveen?).

Kyselin jo maahantuojalta työ-ohjetta: 

Kipsilevy tulee käsitellä laastipohjusteella joka levitetään  maalin tapaan ennen rappausta, jotta varmistetaan riittävä tartunta.

Työstetään tavalliseen tapaan kuten laastit levittäen ja työstäen lastalla. Voidaan levittää myös ruiskuttamalla. Työstäminen on samantapainen kuten kipsillä erotuksena kuitenkin viimeistely. Sileä pinta on suositeltava kestävyyden ja puhdistamisen kannalta. Sileä pinta saadaan ohuella muovi- tai teräslastalla (Japan-sarjan lastat) viimeistellen. Sileän pinnan viimeistelyssä käytetään apuna vettä, jota sumutetaan jo hieman jähmettyneelle laastipinnalle, mikä jälkeen pinta vedetään lastalla niin että se sulkeutuu. Avoimempi pinta, jossa enemmän pinnan rakennetta ja tuntua saadaan käyttämällä
viimeistelyssä kosteaa sientä. Tämä on usein käytetympi aaltoilevimmille pinnoille.Mikäli olet epävarma tavoiteltavasta pinnasta tee ensin pieni koealue.


Tässä arkkitehtimme http://www.arkkijussi.fi/ piirtämä sisähavainnekuva olohuoneesta. Päätyseinä joka alkaa keittiöstä (tiski-altaan luota) ja päättyy kuvassa olevaan oikeaan nurkaan on ajateltu betonin/saven harmaaksi.

Pinta on mielestäni todella kaunis.
Tämän lisäksi materiaalin ominaisuuksissa luvataan
• Tasapainottaa kosteutta ja lämpötilaa
• Hengittävä
• Absorboi hajuja
• Akustisesti hyvä materiaali
• Antistaattinen
• Helppo hoitoinen
• Ei sisällä kemiallisia aineita
• Biohajoava ja kompostoituva
• Matala sitoutunut energia

- Kukapa ei haluaisi näitä?

Seuraavat asiat mietityttää:
- Kuinka helppoa on saven levitys?
- Työn jälki, saadaanko me amatööri-rakentajat siitä siisti/täydellinen? Kyseessä on kuitenkin talon paras seinä.
- Puhtaanapitäminen. Tämä ei niinkään ole ongelma olohuoneessa mutta seinä alkaa jo keittiöstä ja sitä on pieni siivu ikkunan molemmin puolin, tiski-altaan kohdalla.
- Kestääkö kosteutta? Juurikin kun tuo tiski-allas on tuossa lähellä?
- Miten kestää neljän vilkkaan pojan kolhuja (voi joskus pikku-autot lennellä ja onpahan sählymailatkin nähty äidiltä salaa sisällä)?
- Jos tulee kolhuja niin miten korjataan?

Seuraavanlaisia kokemuksia löysin blogeja etsimällä. Tässä muillekin linkit niin pääsee tutustumaan.

http://www.lily.fi/blogit/modernekohome/savilaasti-clay-plaster
http://www.kotijakeittio.fi/blogit/duon-kahdet-k%C3%A4det/sisustus/sein%C3%A4-savilaastirappauksella
http://www.projectmama.info/2014/12/pilkkuja-ja-savea-lastenhuoneeseen.html
http://reinolaan.blogspot.fi/2014/04/sisustusidea-rakennusmessuilta-savea.html

Mikäli näiden kirjoitusten lisäksi löytyy rakentajia jotka ovat tehneet saviseinää niin olen ihan superkiitollinen kommenteista, kokemuksista ja etenkin siitä miten seinän tekeminen itse onnistuu?


lauantai 17. tammikuuta 2015

Se on voiton puolella NYT!


Nimittäin rakennusprojekti!!!
Aloitimme kesäkuussa maatöillä, sen jälken tehtiin anturaan muotit ja valettiin. Kesäkuussa Mies kävi mummolan hallissa rakentamassa valmiiksi ikkunoiden "karmit" ja ihan tosissaan talo alkoi nousta pystyyn heinäkuussa kun alkoi "raksaloma". Syksyn alkuun asti raksalla oli myös kokenut kirvesmies ja vaikka meillä alkoi työt jatkui rakentaminen edelleen. Kun talossa oli ikkunat, katot ja lämmöt päällä jäi raksa kokonaan oman työn varaan (Mies iltaisin ja mahdollisuuksien mukaan myös pappa kaverina). Siinä vaiheessa pidettiin Miehen kanssa mini-loma Barcelonassa ja huokastiin kun raksa oli hyvällä mallilla ja talvi ja kylmyys sai tulla. Loma tuli tarpeeseen ja samalla piti oikeen ajatuksen kanssa sopia että nyt sitten vähän hidastetaan tahtia että jaksetaan loppuun asti.

Väliseinien teko ja neopor harkon levytys kipsilevyillä olikin sitten eräänlainen "kuoleman laakso"... hidasta ja näkyvää etenemistä ei tuntunut tulevan viikosta toiseenkaan. Kun siihen päälle laittaa marraskuun ja joulukuun pimeyden niin johan on rankkaa. Kun illasta toiseen touhusin yksin lasten kanssa "varakodissa" eikä raksallekkan kipsipölyyn huvittanut mennä (muutaman kerran retkellä jonka jälken talvipuvut meni pesuun) alkoi tuntumaan ettei tämä projekti kyllä lopu koskaan. Kesällä oli ihan eri meininki kun oltiin lasten kanssa lomalla ja touhuiltiin yhdessä raksalla, rakennettiin majaa, tehtiin nuotiota, evästeltiin yhdessä ja siinä samalla keräiltiin neopor-harkonpätkiä roskakasaan.

Onneksi tuli joulu ja yhteisiä päiviä. Lumen tulokin tuo valoa ja piristyy kun huvittaa olla pihalla. Mutta eniten nyt energiaa antaa se että hommat etenee näkyvästi tuolla rakennuksella ja lasten kanssa "jaettu" huoneet ja yhdessä alettu suunnitteleen sisustusta. Seinien värejä. Keittiökin pitäisi saada pian tilaukseen ja sen myötä sitten valita ne lattiat ja kaakelit.
Kaikki seinät ovat nyt pakkelointia odottamassa. JESS!

Kun rakensimme ensimmäisen kotimme kävin raksa-aikana muutaman kerran katsomassa miten hommat etenivät. Muuttopäiväkin oli hyvin tiedossa kun meille tuli talo avaimet käteen valmiiksi. Tämä koti-projekti on ihan omanlaisensa matka. Ei ole tarkkaa arviota milloin on valmista, rakentamisen tahti riippuu siitä miten paljon mikäkin työvaihe vie aikaa ja tähän saakka on tehty kaikki itse (paitsi nyt tuo pakkelointi tulee muualta). Niinpä olen hyväksynyt sen että mennään päivä kerrallaan ja eleltään tätä hetkeä, ainutlaatuista matkaa, ollaan onnellisia siitä että meillä on mahdollisuus rakentaa omaa unelmiemme kotia, meille suunniteltua talo.
Tavallaan olen tyytyväinen että meillä on jo yksi kodinrakennus takana (joskin sitä ei tehty itse) niin hahmottaa rakentamisen eri vaiheet ja maltillisesti suhtaudun muuttoon sillä todellakin haluan että sisustustyöt tehdään hätäilemättä ja tarkasti.

Mutta tuntuu silti hyvältä tajuta että ollaan puolimatkassa ja ylikin ja että tämä on ollut tähän saakka hieno projekti ja rakentaminen on sujunut ilman suurempia kommelluksia (minun tilaama liian ohuella karmilla tullut pää-ovi ja ikkunatehtaan vääränlaiset ikkunat) ja hyvässä aikataulussa.
Ei voi kieltää etteikö viimeiset puoli vuotta ole olleet kovaa aherrusta ja työtä - miehellä raksalla työpäivän jälkeen ja minulla arjen pyöritysvastuu omien töiden ohella. Toisaalta elämässä on muutoinkin aikoja jolloin joutuu joustamaan palkkatyönsä tai jonkin muun projektin tai elämäntilanteen vuoksi tavallista enemmän, joten miksipä nyt ei ahertaisi kun siitä palkintona on upea meille suunniteltu koti?


Iltapalalla kinaa kuka saa keltaisen huoneen....?

perjantai 16. tammikuuta 2015

Kokemuksia Casa Weber Design lattiasta?



Rakennusblogeja tutkiessani olen löytänyt vain vähän kokemuksia valmiista Weberin betonilattiasta. Suurimmassa osassa blogeista kirjoitellaan, mietitään, halutaan mutta faktaa ei löydy esim. miten tämä lattia toimii keittiössä (mustikkasoppaa? kahvitahroja lattialla?), kuinka helposti se naarmuuntuu? Ja pysyyykö pinta kauniina esim eteisessä, entä kura-eteisessä? Oleellisia seikkoja kun tekee kotia viidelle energiselle lapselle.

Kysesitä lattiaa rakentaneita on tietysti paljon enemmän kuin rakennusbloggaajia. Kiitän kauniisti kaikkia teitä joilla kyseinen lattia on, jos kirjoitatte muutamalla rivillä kommenttia kokemuksistanne. Myös jos on joku muu betonilattia-pinnoite, otan kiitollisena kommentteja vastaan. Mikä on ollut hyvä, mitä asioita kannattee huomioida?

Betonilattiaa haluaisin arki-eteiseen (lue, se on kurainen), vieraseteiseen, keittiöön, ruokailutilaan sekä makuuhuoneisiin. Varsinkin noissa "likaantuvissa" huoneissa kuten keittiö ja arki-eteinen olisin eniten kiitollinen jos olisi lattia jossa ei ole laattasaumoja joita hangata, mutta näissä tiloissa tarvitaan myös kestävää pintaa.

Weberin asikaspalvelua kiitän nopeasta ja asiallisesta vastauksesta.

Polyuretaanipohjaisella Protect-pinnoitteellamme päällystetty Casa-lattia kestää ajoittaista kosteusrasitusta, jota eteisessä voi olla. Punaviini ja muut normaalit keittiössä käytettävät nesteet eivät imeydy pinnoitteen läpi Casa-lattiaan jos ne pyyhitään normaaliin tapaan lattialta kohtuullisessa ajassa pois. Pinnoite kuluu vuosien kuluessa pois, sen uusimisväliksi on arvioitu 5-10 vuotta. Polyuretaanipinnoite voi vaurioitua raskaiden tai terävien tavaroiden tippumisesta, taikka naarmuuntua jos sitä pitkin vedetään raskaita tavaroita. Niissä kohdin lattiaa joista pinnoite on kulunut tai naarmuuntunut, lika ja nesteet voivat imeytyä tasoitekerrokseen.

Betoni- ja teräsportaiden vaakapinnat voi myös tehdä Casalla. Tällöin portaan yläpintan tehdään noin 5-10 mm korkea valukaukalo, johon Casa-massa kaadetaan.

Ystävällisin terveisin...


Keittiöideoita..

Arkkitehdin sisähavainnekuva keittiöstä mustilla ovilla.

On tullut aika alkaa tarkisteleen hiukan tarkemmin viime vuosien aikan keräämiä kuvaleikkeitä ja Pinterest kuvia. Luulen että suurin osa valinnoista on jo alitajuntaisesti tehty vaikkakin mitään ei ole vielä lyöty lukkoon ja periaatteessa kaikki on vielä mahdollista. Jostakin sisustuspalapelia aletaan kokoamaan ja sitä mukaa kun päättää yhden komponentin vähenee ja kapenee vaihtoehtojen skaala.
Haaveissa on musta keittiö jossa on tammea pehmentämässä tunnelmaa. Kun keittiön sävyt päätetään, on seuraava askel lattiat. Lopuksi talon muut seinät.

Pinterest kuvia ja sisustuslehdistä kuvien leikkaaminen omaksi aarrekartaksi kehittää kykyä nähdä mistä pitää. Tähän saakka kuvien katselu on ollut leppoista haaveilua ja ajanvietettä. Päätösten tekeminen onkin sitten hiukan ahdistavampaa kun kaikessa pitää muistaa tuon toisen puoliskon ylläpitämä tiukka budjettikuri.

Ajatuksena on että keittiö (valmiine)runkoineen tulisi keittiöliikkeestä. Mutta muut kalusteet Ikealta.

Keittiötioveita saimme listata jo alunpitäen arkkitehdillekkin:
Suuri ruokapöytä jossa mahtuu paljon vieraita syömään yhdessä.
Paljon säilytystilaa astioille (Karolinan keräilyvimma).
Tilaa leipoa yhdessä lasten kanssa.
Keittiöstä parvekkeelle.



Lisäksi muina toiveina:
Iso uuni, mielellään 80cm, höyryuuni yms.
Itsestään puhdistuva uuni (Tällä kertaa se on pakko saada!!)
Iso allas (ehkä jopa kaksi) likaisille astioille.
Tiskikone keskitasossa niin ei tarvi kyykkiä.
Kaikki jauho yms tarvikehyllyt ulosvedettäviä.
Saareke jossa voi myös syödä.
Lasivirtiini kauniille astioille. En tiedä toteutuuko...?
Hyllykkö keittökirjoille.

Maja keittiö, Suomi,  Finland

https://www.pinterest.com/KarolinanPuutar/musta-keitti%C3%B6-black-kitchen/
Tähän Maja asuntomessutalon keittiöön olen alunperin ihastunut enkä pääse irti mustan keittiön haaveestani. Pinterestiin olen koonnut kokonaisen kansion mustia keittiöitä.

Siirretty "perheblogista" 29.10.14

Rakennusfiilikset reilun kolmen kuukauden tienoilla...


Lokakuu. Tiistai. Lastenhoitopäivä kun O'lle tuli kuumetta ja pääkipua.
Ollaan köllötelty, leivottu suklaapiirakkaa ja pannaria.
Luettu Tatua ja Patua. Pelattu Dinosaurus-muistikorteilla jossa R oli ihan yliveto löytämään parit. Ehdin myös päivittämään blogia. Muistoja tänne arjesta ja rakennusajasta.


Elämään on mahtunut monta herkkuhetkeä ja hauskaa tapahtumaa.
Ja paljon aherrusta.






Ikkunat tuli tontille. Siellä pidettiin myös ensimmäinen taloesittely.
Suurin osa ikkunoista on nyt jo paikallaan. Suuret ikkunat portaikoon tuli kaikista ohjeista (ja arkkitehdin tarkistuksista) huolimatta tehtaalta väärinpäin toimitettuina. Se hiukan harmittaa, sillä rytmisyys ikkunoiden sijoittelussa meni nyt "väärin". Ikkunoita ei kuitenkaan nyt enää pureta ja asenneta uudestaan kun niistä saatu hyvitys oli niin hyvä että se menee estetiikan edelle.

 Kesäkuussa lopulla koti-projekti laitettiin käyntiin. Nyt on reilu kolme kuukautta eletty raksa-aikaa. Talo on pystyssä ja kaikki on mennyt tähän saakka ilman suurempia kommelluksia, ellei noita kuvassa näkyviä suuria ikkunoita ota huomioon jotka ovat "peilikuvana". Eli toisin sanoen ihan loistavasti. Mies on osoittanut projektin johtamistaitonsa ja hommat ovat menneet eteenpäin ilman yhtään turhaa peukalonpyörityspäivää. Nyt on lähes kaikki ikkunat paikoillaan... ja ovikin tulossa. Turusta tilattu tammiovi tuli liian kapealla karmilla joten se palautettiin ja uuden tekeminen olisi kestänyt liian kauan, joten päädyin harmaaseen perusoveen. Ehkä oikeammin siksi että kun pääoven sisennys tulee myös puunväriseksi ei tammi-ovi olisi tullut yhtä hyvin "oikeuksiinsa" kuin valkoista tausta vasten. Lattiat on valettu. Piippu muurattu. Väliseiniä tehdään täyttä päätä.
Ja kaikkein parasta, tontilla on multaa!!!



Omenapuut on istutetu ja "potager" hahmoteltu. Tarkemmin näistä löytyy Karolinan puutarha blogissa. Olen onnellinen kun päästiin yhteisymmärrykseen puutarhan aloituksesta.
Välillä on kyllä käyty keskusteluja että ollaanko tässä tekemässä perheelle kotia vai puutarhaa?

... Nyt kun puutarha on saatu alulle voin taas keskittyä miettimään valaistussuunnitelmaa ja syventyä sähköpiirustuksiin. Vielä on paljon tekemättä. Ajatus siitä on alkanut uuvuttamaan. Kaipaan urheilua ja ystäviä. Kaipaan ruokakauppareissuja ilman lapsia. Tai oikeastaan voisin tulevaisuudessa ulkoistaa ne kokonaan. Haluaisin että iltaisin Mieskin olisi jämäkästi komentamassa koululaisia läksyn tekoon.

Siltikin, olen äärettömän kiitollinen että kaikki on mennyt näin hyvin. Ei kaduta että uskalsimme lähteä tällaiseen suureen projektiin sillä saamme oikeasti ihan huikan kodin - sitten joskus kun se on valmis. Sen suuresta puutarhasta olen onnnellinen ja olen jopa jo ehtinyt surra että joskus vanhana joudun siitä muuttamaan. Toivon että saan nauttia pitkään, ainakin kuusikymmentäviisi vuotta istuttamineni omenapuiden kasvusta, puutarhasta.

Tällaisin miettein nyt. Värikästä ja lämpöistä syksyä!

Siirretty "perheblogista" 7.10.14

Juuri nyt.

Motivaatio ei ole hiipunut minnekkään. Me tehdään parasta projektiamme ikinä. Mutta niin vaan alkaa kuluttaan valvotut yöt, korvatulehdukset, kuumekouristukset ja pikkupotilaan kuume-hallusinaatiot. Kun pelottavia ukkeleita lentelee makuuhuoneen katossa kuplassa ei auta kun nukkua äidin sylissä. Ja kun vielä äidin hiuksetkin liikkuvat niin että silmät tollottaa pelosta suurina. Ja kun äidillä on eka työviikko uudesssa työpaikassa ei voi jäädä kotiin kellimään pienten kanssa. Jatkossa kyllä, kun saan edes jollekkin mallille "työurani".

Kun alettiin rakentaan juttelin että tahdon että tämä menee alusta asti hyvällä fiiliksellä ja että ei riidellä turhista. Tähän asti meillä onkin ollut hauskaa, innostavaa, aivan huippuakin kun ollaan oltu koko perheellä raksalla. Turhia riitoja ei olla kehitetty. Jos toinen on murissut se on mennyt väsymyksen piikkiin. Ollaan tsempattu ja kehuttu toisia. Selväähän se on ettei tämä nyt ihan normi-arkea ole sillä sen verran enemmän saa venyä ja joustaa ja lepoa on vähemmän.
Ja nyt väsyttää ja harmittaa kun en saa tontille kaivuria ja multakuormaa.
Parasta puutarhan tekemis aikaa vuodesta!!!

Tänään pitää katsoa vähän tulevaisuuden kuvia ja kerätä tsemppiä:






Väsymykseen ei auta kuin lepo ja nukkuminen. Elämä on niin paljon valoisampaa kun saa tarvitsemansa levon. Yritän "pyhittää" tämän viikon voimien keräämiselle ja vaikka hammasta purren olla ihan hiljaa siitä multakuormasta...

Siirretty perheblogista 25.8.14

Yhteisiä raksapäiviä...


 Mies rakentaa kattoa...

Nuotion sytyttämiseen tarvitaan koko poppoo (kun itse eräjorma tekee kattoa eikä ehdi apuun). Risuja, paperia ja paljon tulitikkuja, ja niin saadaan lopulta nuotio.
Ollaan paistettu makkaraa ja tehty muurinpohjalättyjä.
Kun ollaan odotettu hiillokset sammumista kerroin kummitusjuttuja ja siitä tuli suurempi hitti kuin olisin toivonutkaan... Tarinapyyntöjä on sanellut siitä lähtien koko ajan.

Yhdessä on hyvä olla. Kaikilla on mukavaa tekemistä. Mies jaksaa rakentaa ilta myöhään kun käy välillä syömässä makkaraa ja kuuntelee lasten tarinat siltä päivää. Pikkupojat ovat innokkaita keräämään harkonpalasia (harmitus ettei ole yhtään kuvaa reippaista roskamiehistä). R ei olisi halunnut lähteä edes vielä kotiin kun jätesäkki ei ollut vielä täynnä. Ja se taisi olla jo kolmas jätesäkki menossa. Oman käden jälkeä - vaikka raksasiivousta on kiva nähdä. Jokainen pienikin homma on askel eteenpäin. Kohti yhteistä ihanaa kotia!

Mies elämänsä kunnossa ja muita raksakuvia...

  O on innostunut rakentamaaan penkkejä. On tehty mamulle ja tässä tulee penkki S'n kioskiin. Penkit rakentuvat ihan lyhyilläkin raksalla piipahduskäynneillä.


Kattoristikot odottavat nosturia ja sitten alkaa katon teko... Huomenna!

Siirretty "perheblogista" 13.8.14

Oman käden jälki...

Mamu ajeli Haaparannasta hoitamaan lapsia. Tuliasena oli "nuuskaa"  ja kun ajelin takasin tontilta oli vastassa iloisia lapsia (V&R) jotka olivat oppineet seisomaan päällään. R nosti jalat aitaa vasten ja seisoi päällään ja lopuksi nosti kädetkin ylös! Kato, osaan katsella ylösalasin!!!
R on myös kertonut hyvin onnellisena että on saanut imuroida tämän talon. Mamulan leipä oli kuulemma murustunut lattioille...

Mukava oli Miehen kanssa touhuilla raksalla. Kun laudat kuivuivat harjasin yläkerran lattialta neopor-murskaa ja muuta sotkua. Siinä sitten sain fiilistellä että joskus tässä samassa kohdassa imuroidaan pöydän alustaa, eteistä, olohuonetta. Katselin ikkunoista avautuavia näkymiä.
Mies kävi tarkistamassa maalausjälkeä ja olihan siellä jossain ja täällä viiruja. Myös kuullotetta kului pöntöllinen joka oli kuulemma pitänyt laskelmien mukaan riittää koko talon puu-pinnoille. Tarkensin vähän työskentelyä ettei viiruja valuisi mutta samalla olin onnellinen.
Oman käden jälki saa näkyä. Jos joku viiru joskus sattuu silmään niin voin muistella tätä päivää.

Ruokatauon pidimme lankulla metsän rajaa katsellen. Kylmää pizzaa ja kivennäisvettä. Siinä istuessa suunniteltiin nurmikkolle puttausgreeniä. Ja metsänrajaan aidanteeksi metsäkuusia.

Tuli sade, lankut maalattua. Pitkästä aikaa koko perheellä yhteinen lauantai ilta. Sauna lämpeää, makuunista haetut kaksi keltaista karkkipussia odottaa...


Siirretty "perheblogista" 9.8.2014

Asuntomessupäivä - loma raksalta.


 "Welfie". Rakkaani kanssa minilomalla asuntomessuilla. Skammin talo oli ainut erillainen ja inspiroiva joka jäi mieleen. Siitä laitankin omaksi ilokseni tänne kuvia. Se oli näkemisen arvoinen vaikkei meille samanlaista tulekkaan.

 

 Tällaisen ikkunan tekemiseen on arkkitehdit ja työmiehet nähneet vaivaa.


 Näitä valokiskoja on arkkitehti suunnitellut myös meidän kotiin. Kiskoihin voi laittaa lamppuja tai spotteja ja niiden valo suunnataan seinään jotta saadaan epäsuora valo (joka on kuulemma kauniimpaa). Aavistuksen mietin noiden kiskojen "kauneutta". Minusta ne pilaa katon vaikka funktio on hyvä. Melkeen kallistuisin normi kattospottien käyttöön vaikka asiantuntijan mielestä niitä ei pidä laittaa... Eli harkitsen vielä. Jos joku ystävistä tai perheestä tätä lukee niin heittäkääpä omia kommentteja. En tiedä pitääkö tässä hakea second opinion joltakulta toiselta arkkitehdilta ;) ??



Vaneria, Artek'ia ja Marimekkoa... Kuka sitä ei rakastaisi? Oman rakkauteni olen tainnut saada jo äidin maidossa, Mutta siinä on Suomalaista kauneutta parhaimmillaan.
Kurkistakaa tuota harmaata lattiaa... Mies ihastui siihen ja haluaisi alakerran lattiat tuollaisiksi. Betonilattia, Litium pinnoite: Pentra Quard.



Todellinen värikylpy! Tämä oli hengästyttävän kaunis.
Sitten palasia sieltä täältä. Ideoita ja pohditavaa:

Arkkitehti halusi että päätän mihin ikkunoihin tahdon joulutähdet (sillä tahdonhan minä, mikään ei ole niin ihanaa kun keskellä pimeyttä elää tähden pehmeässä valossa). Pistokkeita ei kuulemma saa laittaa seiniin vaan ne on laitettava kattoon. Kuva alla. Saapas nähdä mitä M siitä sanoo..




Valoista puheen ollen rakastan myös ledejä ja nämä oli aseteltu tähtimäisesti. Joudun siis vielä miettimään suovunko niukkaan, moderniin epäsuoraan valaistukseen joka tulee lauteiden takaa (led) vaan teenkö omaan saunaan ja ammeen ylle tällaisia "tähtihöpötyksiä". Eipäs ollut suunnittelijan ilmeessä epäselvää mitä ajatteli. Arvostan ammattimaisuutta selkeyttä mutta mietin jos sittenkin teen jossain kohdissa ihan niinkuin haluan..

  Mustan ja puun yhdistelmä kiehtoo. Yritän selvittää itselleni onko se varmasti se valinta jonka kanssa haluan elää pitkään (öö... milloinhan niitä kaluste remontteja tehdään, 10v välein?)


Talo ulkopinnan värejä. Minulla on purkki osmocoloria, pitäisi alkaa piakkoin tekemään testejä. Väri on kysytty eräästa talosta jossa on myös lämpimän puun sävyiset rimotukset ja aina kun ajan sen talon ohi koitan katsella että onko väri oikea.

Portaikon kaiteita? Portaita tutkisteltiin..


Näillä messuilla totisesti riitti mustia keittiöitä niin että pystyin arvioimaan sopisiko meillekkin. Tokihan musta syö valoa eikä heijasta sitä toisin kuin valkoinen, mutta meille tulee jo suuria ikkunoita ja valkoista seinäpintaa niin paljon että arkkitehdin suositus oli maalata katot vaalean harmaalla jotta se tasapainottaisi. Hmm. ...





Avohyllyjä oli paljon sekä keittiöissä että kodinhoitohuoneissa. Jos ne pysyisiki näin kauniina, mutta kun tiskikoneen tyhjentäjiä on joka lähtöön, turha toivo!


Lumi-kiuas on kaunis. Se on toiveissa.
Radiata mänty myös ihastutti. Siinä on todella kaunis väri joka ei nyt näin köpelöstä kuvasta lasin läpi näy...




Oikeaa parkettia ei vielä löytynyt...

Rapattua harmaata pintaa meillä on suunnitelmissa monta seinää. Tapoja taitaa olla kymmeniä. Kun osaisi valita helpoimman ja kestävimmän laastimaalin...?

Taulu kollaasi lasten maalauksista oli ihana. Meiltäkin riittäisi tuotoksia jos vaan saisin hankittua tarpeeksi taulunraameja.

Harmaansävyisiä seiniä oli paljon. Ja tässä tutun näköinen taidemaalaus. Riikka Soinisen maalaustyylistä ei voi erehtyä...(Olen päässyt käymään R.S ateljeessa sekä viime kesänä taidenäyttelyssä. Tauluja myytiin opiskelija-aikaisen kodin vieressä olevassa taideliikkeessä jonka edustalla olen useaan otteeseen haaveillut).

...Mahtui onneksi kaiken suunnittelun ja ihastelun lomaan lounas ja kahvihetkiäkin.. Sekä ystävien tapaamista.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...