Kohtuullistamisesta elämässä -miten se käy yhteen talorakentamisen kanssa?

Luin vastikään Karin Liljan kirjan kohtuullistamisesta, pidin hänen ajatuksistaan, inspiroiduin ja innostuin. Mitenkäs downshiftning, kohtuullistaminen sitten käy yksiin uuden isomman kodin rakentamisen kanssa? Voisi äkkiseltään kuulostaa päivänvastaiselta.
Isompi talo, isompi laina, enemmän töitä vuosikausiksi.

Kohtuullistaminen tarkoittaa sitä että tehdään vähemmän töitä, saadaan enemmän aikaa elää, kohtuullistetaan ja vähennetään elinkustannuksia monella eri tapaa.

Toisaalta jos elämän prioriteteissä on suurempi, unelmien koti perheelle, se on tavoite jonka eteen haluaakin tehdä töitä (itse rakentamalla esimerkiksi) ja totuuden nimissä ei voi kyllä lainan kanssa jäädä kotiin makoilemaan, töitäkin on pakko tehdä että laina saadaan maksettua.
Mutta kun tällaisen valinnan on tehnyt niin elämisenkustannuksia voi (täytyy?) karsia ja kohtuullistaa. Kirjoittelen tänne (itsellenikin ) muistiin ajatuksia joita kirjasta sain:

Matkustaminen.
On ihanaa ja minun elämässäni rikastuttaa, antaa pitkiksi ajoiksi upeita muistoja. Mutta. Maksaa. Onko järkeä maksaa itsensä kipeäksi yhdestä viikon ulkomaan matkasta, kun perheen yhdessäolo, rentoutuminen ja mukavaa tekemistä voi olla myös lähempänä, lyhyemmillä lomilla. Tässä voisin muistella Legolandin matkaa joka oli upea - mutta pienet lapsemme olivat loppujen lopuksi eniten innoissaan legolandin kolmipyöräisten radasta jossa saivat hurvitella. Sellainen liikennepuisto ja hienompikin on tässä ihan nurkilla. Ehkäpä muutamat vuodet eteneepäin ulkomaanmatkat pyhitetään ainoastaan aikuisille (silloin kun se budjettiin sopii)?

Ruoka.
Koska ruokaa syödään joka päivä (ja isossa perheessä suuret määrät) niin ruuan hintaan on syytä kiinnittää erityistä huomioita. Täältä saadaan loppujen lopuksi isoimmat säästöt irti. Kirjassa kerrotaan kokis-pepsi maxi syndroomasta. Suurin osa ostaa kokista vaikka kaikissa sokkoutetuissa makutesteissä pepsi on parempaa. Siispä, tee makutestejä onko todella merkki tee vs kaupan omamerkkinen tee erimakuisia? Jos ei, valitse aina se kilohinnaltaan halvempi merkki.
Osta kaksi pakastinta ja pakasta ylimennyt ruoka (tosin meillä se menee jo seuraavalla syöntikerralla joten hukka-ongelmaa harvoin on). Tee ruokaa isoissa satseissa. Poimi/osta marjoja ja täytä niillä pakastin. Meillä ainakin syödään mielelään marjasoppaa ja lappapuuroa ja joskus ällistynkin kun mietin miten halvalla saa ruokaa kun itse tekee. Pidä leipomispäiviä (ja siihenkin tarvitset sen ison pakkasen). Voin vain nolostella miten paljon kaupan pullaa ja keksejä meillä nyt menee raksan aikana, en mitenkään enää liikene leipomaan, mutta uudessa kodissa sitten taas...
Jos käyt aamulla varhain kaupassa löytyy paljon tuotteita -30%, ja tämä ei ole ongelma isossa perheessä jossa leipäpussi hujahtaa kerralla kun lapset tulevat luistelemasta (ellei sitten ole sitä marjapuuroa).

Autot.
Harmi vaan mutta täällä pohjoisessa ei pärjää ilman omaa autoa. Jos käy toisella paikkakunnalla töissä kuten minä niin kaksikin autoa perheessä on välttämättömyys. Kun elämä ja aikataulut muutenkin ovat melkoista palapeliä niin kimppakyydit ym eivät houkuttele, mutta todellakin, tässä olisi kohtuullistamisen varaa jos vaan energiaa on.

Vaatteet.
Lasten vaatteita tarvii reilusti ellei ole joka hetki pyykkäämässä niin että löytyy aina puhtaita housuja ja paitoja. Aika ajoin mietin mikä on oikea määrä vaatteita, onko tullut ostettua liikaa?
Siistimmät neuleet pidän hengarissa ja ne säilyvät pojalta toiselle. Neljä poikaa on siunaus, vaatteet kiertää. Lukuunottamatta housuja. En tiedä muista mutta meidän poikien kollarit kestää ehkä noin kerran, sitten on jo polvissa reiät. Olen yrittänyt ostaa housuja useammasta liikkeestä mutta aina sama juttu. Kyllästyneenä näihin "kertakäyttövaatteisiin" olen päättänyt etten osta enää uusia vaan että lapset saavat arjessa kulkea mummon korjaamissa housuissa (kiitos korjaus-avusta!).
Jos jollakulla on tiedossa vaatemerkki jonka housut kestää saa ilmiantaa. Järkevämpäähän olisi ostaa laatua, harvemmin. Harvemmin ostan kirpputorilta käytettyjä vaatteita kun mulla on niitä omastakin takaa ihan tarpeeksi. Kohtuullistaminen vaatteiden osalta on minusta haastavaa. Merkkivaatteita en lapsille osta, mutta esim ulkovaatteissa olen kokemuksen kautta tullut siihen tulokseen että laatumerkkiin kannattee satsata ellei halua käydä kolme kertaa puolen vuoden aikana ostamassa uutta talvipukua neljävuotiaalle.

Kirjastot, ilmainen kulttuuri.
Myönnän etttä olen sisustuslehtien (ja puutarhalehtien) suurkuluttaja. Vuodessa on ihan kamalat määrät mitkä menee lehtiin. Ne ovat piilossa tuolla ruoka-kauppa-budjetissa mutta kun siivosin viime muutossa kirjahyllyjä ja lehtikasoja ja tarjosin facebookissa lehtiä eteenpäin mieskin kommentoi että mahtaa olla näissä lehtipinoissa melko monta ulkomaanmatkaa, uups!
Silloin tällöin kun ehdin kirjastoon lukemaan lehtiä, saatan hyvillä mielin laskeskella että nytkin säästin 4x7e kun luin täällä uusimmat lehdet. Ehkä pitäisi kysyä ystävältä että tilattaisiinko molemmat eri lehti ja vaihdeltaisiin...?
Lehtiä ja fb-mainoksia seuraamalla löytyy paljon ilmaisia lasten tapahtumiam taikureita, konsertteja, teatteri-esityksiä joissa voi käydä. Taide-museollakin on monesti lastenpäiviä joihin kannattee mennä. Olen onnekas kun omistan kulttuuri-ystävän joka aina vinkkaa ja pyytää mukaan meidänkin perheen. Itse en noita juttuja bongaisi millään...

Alkoholi, juhliminen, ravintolassa käynti.
Meillä juhlitaan kotona. Rakastan juhlia ja kodin juhlakuntoon laittamista. Siksi meille tuleekin uusi iso koti. Kotona järjestetyt juhlat eivät maksa, ja meillä juhlii aikuiset ja lapset yhdessä eikä alkoholia käytetä. Joskus isot juhlat, jonne olemme kerääntyneet usemman perheen kanssa on järjestetty nyyttikesteillä. Jokainen tuo jotain (isomman määrän) ja näin pöydät notkuu ja herkkuja iltaan saakka. Harvakseltaan käymme lasten kanssa ravintolassa, mikä on kaikista mukavaa (erityisesti äidistä joka iloitsee siitä että yhdet tiskit ja sotkut jää siivoamatta) ja menee osaltaan ravintola-kasvatukseen. Useammin käyn lasten kanssa pika-ravintolassa jossa tilaan muutaman ison aterian, isoilla juomilla ja sitten lukuisia euron-hampurilaisia, kaikki saavat mahansa täyteen, ruokaa ei mene yli, ja hinta pysyy kohtuullisena. Lapset ovat tottuneet tähän ja lelu-hampurilaisia (turhaa krääsää) saa vain syntymäpäivä-sankari kerran vuodessa!
Kirjassaan Karin Lilja kirjoittaa että myös kohtuullistamista harjoittava perhe voi käydä ravintolassa. Heidän nelihenkinen perhe tilaa kolme ateriaa ja yhden ylimääräisen lautasen, kaikille riittää tarpeeksi syötävää. Lasten synttäreistä hän kirjoittaa että hoploppiin ja muihin elämyspaikkoihin (jonne lapset kyllä supermielellään lähtevät minun tiedon mukaan) ei tarvitse tuhlata rahaa, synttäreitä voi viettää monella tavalla jos käyttää hiukan mielikuvitustaan ja kontaktejaan. Nyt varakodissa asuessa saimme päiväkodin jumppasalin vuokralle 10e, jossa vietimme keppiheppa synttäreitä. Juhlat olivat hauskat sekä äitikin pystyi ottamaan rennommin...

Harrastukset.
Kuntosalikortti maksaa kirpaisevan summan kuukaudessa, mutta kannattee kysellä päiväjäsenyyttä ym joilla sen voi saada halvemmin. Tai vielä paremmin, juokseminen, lenkkeily, hiihtäminen on (lähes) ilmaista. Kohtuullistaen työntekoa saa aikaa pyöräillä töihin jne.
Lasten harrastusmaksuja voi vähentää jos perheenisä varaa itse koululta jumppasalin ja yhdessä naapurin isien kanssa valmentaa poikia.
Välinevarustelun kanssa kannattee olla maltillinen. Itselleni lupasin uudet salikamppeet kunhan olen ensin reippasti kuntoillut muutaman kuukauden. Nyt olen luvannut investoida itselleni uuden kuntosali-ohjelman personal-traineriltä kun entinen alkaa käydä liian helpoksi.
Ratsasusta aloittasessa minulla oli vanha kypärä yms, mutta  saappaat olivat joskus menneet pikkusiskolle kiertoon eikä niitä enää löytynyt. Päätin että jos jatkan harrastamista niin ostan sitten saappaat jonkin ajan päästä. No talli ei ollutkaan hyvä ja elämäntilanne (kaksoset vauvoja) jotakuin kaaoottinen joten näiden yhteissummana harrastus jäi taas takateloille. No enpähän ainakaan ehtinyt satsata kamppeisiin rahaa. Ostan sitten uudet kun taas aloitan (oikeasti).
Lasten laskettelukamppeita olemme kytänneet alennus-myynneistä ja luistimia ostaneet fb-kirpareilta. Vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä mutta kannattee.

Asuminen.
Hanki kohtullisen kokoinen asunto alueelta joka on järkevää hintaluokaltaan. Asu niin että pystyt elämään ilman laina-painajaisia ja tekemään vähemmän töitä.
Asuminen on valinta. Meidän perhe on valinnut satsata asumimiseen, sillä mielestäni isossa perheessä on kivempi kasvaa kun on tilaa ja myös omaa rauhaa. Iso talo tarkoittaa siis kohtuullistamista jossain muissa asioissa. Toisaalta asuinalueemme on ihan kohtuullisen hintaista ja rakennuskustannukset pohjois-suomessa maltillisemmat. Jossain vaiheessa elämää meillä oli mahdollisuus lähteä suurempaan pohjoismaiseen kaupunkiin töihin mutta päättelimme että saamme pohjois-suomessa elellä leveämmin ja halvemmin elinkustannuksin eikä olisi ollut järkevää että pienten lasten vanhemmilla olisi mennyt molemmilla päivässä n.3-4t työmatkoihin. Asumisasiat ovat siis omia valintoja. Kylläkin suuria sellaisia.

Tähän en nyt kirjoittanut työnteon kohtuullistamisesta, joskin sekin on oma kapittelinsa. Juuri nyt raksa-aikana olen saanut järjestettyä työt siten että teen kolmi(neli)-päivästä työviikkoa. Tokihan energiaa syö nyt kodin/lasten yksinhuoltaminen mutta silti elämä on keveämpää kun arki-työtä tekee vähemmän. Yhdyn Karin Liljan ajatuksiin työnteon kohtuullistamisesta, siinä on lukuisia hyviä puolia, mutta vaatii että muu elämisen hinta on kohtuullista. Suosittelen, lukekaa "Vähempi Parempi, 77 keinoa jotka muuttavat elämäsi

Mukavaa viikonloppua! 

Ps. KOTI-blogia ehtii vielä käydä äänestämässä www.energianiksit.fi
Kurkista myös edellinen kirjoitus..