sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Rakentaminen - ihmisen tehtävä? Kohta tulee 11kk projektia takana.


Uskokaa tai älkää mutta olin yksi päivä raksalla ja tajusin nauttivani siitä niin paljon että huomasin harmittelevani  kaikkien ihmisten puolesta jotka eivät voi kokea tätä. Oman kodin rakennusta. Koska raksaa on takana jo muutaman viikon päästä täydet 11 kuukautta niin koen olevani jo täysin kapaabeli antamaan tällaisia lausuntoja :)
Sattui siis niin onnekkaasti että lapsilla oli hoitaja ja olimme miehen kanssa illan yhdessä rakentamassa. Koivuihin oli juuri tullut hiirenkorvat ja pikkulinnut lauloivat läheisessä metsässä. Kun olin saanut sisähommat tehtyä päätin illan lopuksi vielä kärrätä muutaman kottikärryn multaa tyrnimarjapensaiden juurelle. Keskeneräinen rakennus, keskeneräinen piha ja painava kottikärry. Sain kosketuksen esi-isiemme uudisraivaaja henkeen ja tunsin että tämä se on ihmisen tehtävä. Rakentaa kotia, muokata elinympäristöstään asuttava. Jälki joka jää.  Jotain niin ihmisen primitiivistä, oleellisinta tekemistä josta saa aivan mielettömän tyydytyksen ja onnen.
Harmi kun näistä tunnetiloista ja onnenhetkistä ei saa otettu "kuvaa" ei facebookkin, ei instaan eikä blogiinkaan.

Muistutan aika ajoin itseäni että me olemme todella onnekkaita kun meillä on ollut mahdollisuus tehdä tällainen projekti. Ja saamme oman, meille jokaista yksityiskohtaa myöten suunnitellun kodin. On monia syitä miksi ihmiset eivät ehkä rakenna tai remontoi. Harmittelen että he jäävät paitsi yhdestä elämän parhaimmista projekteista! Rakentakaa ihmiset edes mökki tai hankkikaa siirtolapuutarha niin pääsette tekemään itse....

Sanoin meidän varakodin vuokrasopimuksen irti. Mies olisi halunnut vielä jatkaa rauhassa talon loppuntekemistä mutta nyt tuli deadline mikä tarkoittaa sitä että loput hommat on tehtävä rivakasti kun muuttopäivä lähestyy. Yksi syy miksi meillä on ollut hyvä fiilis läpi työlään ja ahkeruutta vaativan projektin on ollut se että olemme tehneet hommia ns. "maratonvauhtia". Kokoajan sitkeän tasaisella tahdilla. Jaksamisen yksi ehto on ollut se että sunnuntait ovat olleet koko perheen lepopäiviä. Tosin viimekesän talonpystytys sujui mielettömällä tahdilla ja mies teki pitkää päivää parin kuukauden ajan kunnes saatiin seinät pystyyn, katto, ikkunat ja talo lämpimäksi.
Aiempia rakennusvaiheen juttuja voi lukea täältä:

Maatyöt ja anturan valu
Seinät kohoavat vauhdilla
Rakennusfiilikset kolmen kuukauden kohdalla
Se on voiton puolella nyt!
Vastassa oli koti, mitkä fiilikset!

Kun silmäilen noita tekstejä muistan viime kesän mielettömän innostuksen ja riemun kun talon seinät nousi pystyyn ja joka päivä homma eteni silminnähden. Energiaa oli vaikka muille jakaa. Kolmen kuukauden kohdalla oli jo arki ja lapset sairastelivat, alkoi uusi työ ja kolmella lapsella koulu. Arki kesäloman jälkeen. Oli eri asia olla lomalla lasten kanssa ja raksa-mammana hoitaa kaikki arki-asiat yksin (ja ehtiä vielä raksallekin) kuin että käydä töissä, huolehtia lasten läksyt yksin, kuskailla lapsia harrastuksiin ja ottaa viisi lastan mukaan jokaiselle ruokakauppareissulle. Kun tuli talvi mies teki pimeät illat yksin raksalla väliseiniä ja sisähommia ja valmista tuli tappavan hitaasti. Jokunen kerta käytiin siellä glögien ja piparkakkujen kanssa sillä seurauksella että talvipuvut olivat kipsipölystä valkoisena. Uutta virtaa tuli kun pääsi tosissaan valitsemaan pintamateriaaleja ja niistä oli kiva kirjoitella tänne blogiinkin ja saada kuulla muidenkin kommentteja. Huiput fiilikset tuli kun maalarit kävivät maalaamassa sisäpinnat ja raksa alkoi näyttää jo kodilta!
Kevään ajan minun ja lasten raksa-hommaa on ollut rautakauppa-ralli, keittiöliikkeissä ym asiointi. Kun lumet suli saatiin uuden kodin pihalle trampoliini jonka seurauksena meillä on nyt koko porukalla siellä kivaa tekemistä.

Ensi viikolla aloitan "raksa-siivouksen". Pikkuhiljaa pahimmat sahanpuruhommat on takanapäin kun rimakattokin on asennettu. Lapset voivat heittää pihalla tikkaa, hyppiä trampalla (isoista ikkunoista on hyvät näkymät alas pihalle) ja pelata fresbee-golfia. Tämä raksa-mamma on ollut sen verran "ovela" että kaikki kivat toiminnot ovat suoraan muuttaneet uuteen kotiin. Vielä kun saadaan sinne uusi Agonin maali ja maalitutka niin eihän noita poikia saa tuolta enää iltaisin (vara)kotiinkaan!


6 kommenttia:

  1. Mun yksi ihan lapsesta asti seuranneita haaveita elämän varalle on ollut juuri oman kodin rakentaminen. Vitsi kuinka onnellinen olenkaan kun se on vihdoin totta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä saakin olla onnellinen, vaikka se voi olla työteliästä aikaa. Ja jos väsyttää niin lepää ja muistaa että me tässä rakennetaan yhtä yhteistä haavetta :)

      Poista
  2. Toivottavasti itsellä samat fiilikset sitten kun alkaa olemaan loppusuoralla, talo kun on aina ollut unelmana täälläkin.
    Ihanaa että pääsette pian muuttamaan, tsemppiä viimeiseen puristukseen, hienoa että muksut viihtyy menossa mukana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina, loppupätkä voikin olla sitten vähän reippaampaa/uuvuttavampaa kun muutto häämöttää ja aikataulu on tiukka. Mutta onneksi me ollaan tähän saakka rakennettu ilman mitään aikataulupaineita. Uskon että liian tiukka aikataulu on yksi syy miksi monilla jää huono maku rakentamisesta. Kyllä varmasti ootte yhtä onnellisia, onnellisimpiakin sitten loppusuoralla kun oma-koti-haave toteutuu.

      Poista
  3. Meillä on täsmälleen samat fiilikset! Just viikonloppuna ajattelin, että ei voi olla parempaa kuin rakentaa itselleen omaa kotia, että harmittaa niiden puolesta, jotka eivät sitä koskaan tule kokemaan! Rakentaminen, kuten niin moni muukin asia elämässä, on ihan puhtaasti asennekysymys. Siksi meillä asennoidutaan tähän yhtenä elämän tärkeimpänä ja hienoimpana kokemuksena, josta on tarkoitus jäädä käteen mitä hienoimpia muistoja. :)

    Suvi / Ripaus unelmapulveria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippu asenne, komppaan!
      Toki meitä ihmisiä on monelaisia, monissa eri elämäntilanteissa ja on monenlaisia haaveita ja projekteja, ei olla kaikki samasta muotista valettuja, mutta meille joille kodin rakennus on haave ja upea yhteinen projekti, olemme onnekkaita. Ihana kuulla että löytyy muitakin jotka ovat ihan yhtä fiiliksissä rakentamisesta. Työkaverit ja ystävät alkavat varmaan olla kurkkua myöten täynnä kun kerron innoissaan milloin mistäkin vaiheesta. Siksipä onkin kiva pitää blogia, itselle muistiin ja jollekulle hyödyksikin näitä juttuja mutta ennenkaikkea löytyy muita samassa veneessä olevia joiden kanssa voi fiilistellä ;)

      On myös upeaa huomata että voi puolison kanssa (sen lisäksi että on saanut viisi rakasta lasta) saada aikaan tällaisen projektin ja nauttia siitä. Mietin vain että kuinkahan paljon sillä on merkitystä että olemme olleet jo yhdessä rakennusprojektissa mukana ja siinä vähän hioneet työtapoja ja yhteistyötä mm. päätöksenteon suhteen. Tähän kun lähdettiin tiesin jo millaisen miehen kanssa alan kotia rakentamaan .... :P

      Poista

Kiitos kommentista, ilahdun kun jaat mielipiteesi, ajatuksesi tai ideasi, ne ovat minulle arvokkaita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...