Ehdimme asua uudessa kodissa noin kuukauden kun saimme reippaan lenkillä olevan nuoren naisen koputtelemaan illalla ovelle. "Teiän puhelinnumeroita ei saa sitten mistään... mutta meillä on tällä omalla tiellä whats up rinki ja siihen on laitettu kutsu naapuruston yhteiseen tutustumisjuhlaan. Ottakaa omat grillattavat mukaan ja lapsille on tarjolla hattaraa ja pomppulinna!"
Huomenna sitten kello kolme!
Wautsi! Vaihdettiin sitten puhelinnumerot ja niin mekin päästiin osallisiksi oman kotitiemme tiedonkulkuun.
Tänään sitten pääsimme Naapurijuhliin. Suurin osa perheistä on muuttanut tielle viime tai tänä kesänä. Vaikka mekin olemme raksan tiimoilla touhunneet täällä jo toista kesää emme silti olleet ehtineet tutustua kuin ainoastaan lähinaapureihin. Eniten meillä kiinnosti löytyisikö lapsille samanikäisiä koulukavereita, mutta ihan huikea tapa tutustua uusiin naapureihin oli tämä myös!
Hattarat ja pomppulinna houkutteli pikapikaa lapset leikkeihin. Samanikäistä pikkuväkeä oli ihan mahottomasti. Isompia lapsia vähän vähemmän. Siinä sitten juteltiin ja tutustuttiin kuka on kustakin talosta, minkä ikäisiä lapsia? Kuulin että meidän tiellä oli viime jouluna yhteisesti sovittu että kaikki rakentavat tien varteen jäälyhdyistä kujan ja näky oli kuulemma ollut niin upea että sitä oli tultu kauempaakin ihastelemaan. Karanneita lemmikkejä on huhuiltu yhteisen whatsup ringin kautta.
Lapset ihastuivat ihan täysillä Hattara Leipuriin, mahtaa käydä niin että vielä talvipakkasillakin pikkuväki käy naapurin tädiltä kyselemässä että vieläkö sinulla on se hattarakone? Mieleen taitaa myös jäädä se kun naapurin setä kiipesi katolle ottamaan yhteiskuvaa koko poppoosta.
Nuorta, reipasta, sosiaalista ja iloisenoloista väkeä on meillä naapurustossa.
Kotitie ja naapurusto on erityisen tärkeää lapsille. Jo aiemmassa kodissa huomasimme että lapset kulkivat pihoilla kavereiden kanssa ja tunsivat perheet jo kauan ennenkuin aikuiset tutustuivat. Pikkuhiljaa sitten äidit ja isätkin vaihtelivat numeroita että olisi helpompi pyydellä lapsia kotiin. Joskus sattui sillä edellisellä tiellä myös vahinkoja, pyörät naarmuttivat autoja tai lasten leikeissä sattui isompia tapaturmia, olipa jopa pojilla pomminrakennustakin metsässä. Silloin oli hyvä että tunsi jo ennestään perheet ja aikuiset, kynnys alkaa selvitteleen asioita oli matalampi kun tiesi että naapurit ovat järkevää porukkaa ja puhumalla ja asiat hoitamalla hommat ratkeaa.
Mutta ennenkaikkea on kiva että naapurustossa asuu väkeä joiden kanssa voi vaihtaa sanasen tai pari, yhteisiä kiinostuksen kohteita voi löytyä, joskus voidaan kahvitella ja jos sokeri sattuu loppumaan juuri kriittisellä hetkellä on joku ovi jonne kehtaa mennä soittamaan ovikelloa!
Millaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä on naapureiden välisestä yhteisöllisyydestä?
Jos jollakulla on virtaan niin ottakaa ehdottomasti mallia näistä meidän tien reippaista naisista jotka pistivät tällaiset hässäkät pystyyn. Vielä tätä kauttakin lämpimät kiitokset. Kyllä on meiän väellä niin hyvä mieli että on sattunut tällainen energinen ja iloinen naapurusto kotitielle.
PS. Hattarasta ei ole kuvaa mutta poppareista sen sijaan. Kauhukseni minulla jäi puutarhankuvausreissulla kamera ulos yöksi (vesisateeseen) enkä saa sitä enää käyntiin. Ellen saa sitä kuntoon niin seuraavat kuvat ovat sitten kameralla räpsäistyjä, huokaus! Turha lienee toivoa että joku muu olisi noin hömelö ollut mutta jos on kastuneista digijärjestelmäkameroista kokemusta niin kertokaa voiko niitä enää korjata?
Ihana naapurusto, wau!!! Elämää helpottaa kyllä suuresti, jos naapureina on samanhenkistä väkeä ja lapsille kavereita. Aivan loistava idea nuo juhlat.
VastaaPoistaTämä oli kyllä aivan loistava aloitus naapuruudelle. Ihanaa että tuollaisia energisiä ihmisiä on, jotka ideoi ja saa vielä toteutettua hyvät ideat! Puhetta oli että tästä tehtäsiiin perinne ja meille se kyllä mieluusti sopii :)
PoistaTällaisia naapurikemuja helpottanee se että kaikki ovat samanikäisiä, samassa elämäntilanteessa, perheellisiä ja juuri selvinneet rakennus-urakasta, yhteisiä tarinoinninaiheita siis riittää.
Teillä oli varmasti kivat juhlat. Mekin ollaan oltu jo yksissä naapurijuhlissa tulevalla kotikadulla vaikkei olla vielä muutettu. Kiva että saimme kutsun vaikka vielä rakennetaan. On kyllä tärkeää luoda naapureiden välille yhteyksiä. :)
VastaaPoistaNiin ja harmi sitä kameraasi. :/
PoistaKuulostaa kivalta, ehkä tällaiset naapurikemut ja yhteisöllisyys on taas nousussa. Voi olla että on turha vetää suurempia johtopäätöksiä mutta omakoti-alueella jossa on naapurit ovat pysyviä luodaan nopeammin ja tiivimpiä suhteita, kun taas vuokra-asunnossa ollessa/kerrostalossa eläessä naapureita ei paljon näe, ja hissi-moikkaukset ovat melko lyhyitä ja kaikkea henkilökohtaista jutustelua vältellään..?
PoistaKameran suhteen huokaisen toistaiseksi helpotuksesta. Vein sen Oulun Kärkkäiselle ja siellä sitä auottiin ja osia otettiin irti ja alkoi taas pelittään ilman suurempaa huoltoa. Jospa se nyt kuivui ja toimii taas? Huh!
Me saatiin kanssa kutsu asuinalueen jokavuotisiin kesäjuhliin. Aivan mahtava tapa tutustua uusiin naapureihin, odotan jo innolla. :)
VastaaPoistaEli komppaan sua, yhteisöllisyys on tärkeää ja näyttäisi olevan nousussa. Meidän korttelilla on oma fb- ryhmä, joten lieneekö sosiaalisuus
sitten lisääntynyt hieman tämän nettiaikakauden avulla kuitenkin vaikka toista sanotaan?
Itse olen elänyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni hyvin yhteisöllisessä, aktiivisessa naapurustossa. Samoin edellisen asuntomme naapurien kanssa oltiin paljon tekemisissä ja hyvissä väleissä. Nyt muutettiin alueelle, jossa on melkein kaikki naapurit vanhuksia... Vähän harmillista, ja vaikka heidänkin kanssa yritetään olla tekemisissä, niin onhan tuo toki vähän tahmeaa. Asutaan nyt alueella, jossa suurin osa taloista on 70-luvulta ja edelleen rakentajiensa omistuksessa. Oltiin siis ensimmäisten joukossa kärkkymässä, kun kuolinpesä tuli myyntiin. Noh, ehkäpä alue vähän tulevina vuosina nuortuu ja joukkoon saataisiin nuorempiakin perheitä :)
VastaaPoistaAivan ihanalta kuulostaa tuo teidän naapurusto!
VastaaPoistaMe rakennamme vanhalle rintamamiestaloalueelle, johon on toki muitakin uudisrakennuksia noussut. Paljon kuitenkin niitä perinteisiä rintamamiestalon asukkeja ;)
Täytyy myöntää että hieman olen kateellinen uudisalueelle rakentaville, esim. täällä meidän lähellä Vantaan asuntomessurakentajille nimenomaan siitä yhteisöllisyydestä! Kuitenkin Helsingin alueella uudisalueiden tontit ovat erittäin pieniä ja yleensä sijainnit melko huonoja...
Hah, nyt tiedän varmasti, missä talonne sijaitsee. 😉 Samalla tiellä, kolmessa talossa, asuu ystäviä tai tuttavia. Juhlat kuulostivat mukavilta!
VastaaPoistaMeilläkin täällä toisella puolen kaupunkia, uudella alueella myös, on hyvät välit naapureiden kesken. Lapset juoksentelee pihalta toiselle ja aikuiset raatailee keskenään, lasten kaitsemisen lomassa. Yhdessä on ehditty juhlia ja aina löytyy ystävä hädässä, ihan tuosta jostain läheltä. Hyvät naapurit on kyllä huippu ihana juttu.