keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Raksaillaan hitaalla tempolla.... Ja välillä pyykätään yhdessä (kodinhoitohuonekuvaa).


Ja elämä jatkuu. Palasin entiseen (ennen raksaa) työpaikkaani, vielä elokuun tein kolmea työpäivää - pehmeä lasku raksaelämän jälkeen (joka ei siis vielä ole ollenkaan ohi - kaikkea muuta!) - ja nyt aloitin nelipäiväset työviikot (yhden kotipäivän tarvii jo pelkästään siitä että on viiden lapsen äiti ja lapset aloittelevat koulunkäyntiään). Arki astui elämäämme lasten koulujen, oman työn (upeiden?) haasteiden (?!!) myötä, työmatkoja ja koulutuksia on jotka katkaisevat normaalit viikot.

On niin mahtavaa että E L Ä M Ä täyttyy kaikella muulla kuin raksalla. Enää ei tarvitse vastata kielteisesti kavereiden lenkkeilykutsuihin, brunssille voi lähteä muulloinkin kuin sunnuntai-aamuna, kauppaan voi mennä ilman viittä lasta, koulun vanhempain illoissa voi istua levollisella mielellä.

Mutta.
Vielä se raksa täällä jatkuu. Vähän hitaammalla tempolla vaan. Iskä ehtii välillä pelata muutamat sählypelit ennenkuin alkaa naputtelemaan seiniin ulkoverhousta. Iltaisin laitetaan lapset yhdessä nukkumaan. Lapset jäävät iskän valvovan silmän alle touhuilemaan jos äiti käy kaupassa.

Ja väitin että voisin vaikka R A K A S T U A uudelleen tuohon mieheen, niin arkisen romanttista ja harvinaista oli että liian pitkän tauon jälkeen (vuosi? yli?) viikasimme pyykkivuoret yhdessä kaappeihin. Olin sitä mieltä ettei meillä koskaan ole yhteistyö pyykkien kanssa sujunut yhtä leppoisasti kun meidän juhlavan isossa kodinhoitohuoneessa johon todellakin mahtuu nyt kaksikin aikuista sulassa sovussa touhuamaan. Ja samalla kertoilemaan päivän kuulumiset.




 Kodinhoitohuoneesta löytyy koko poppoon vaatekaapit, se on samalla iso pukeutumishuone. Pesutornin toisella puolella on korit likavaatteille - ja toisella puolen odottaa korit puhtaita (öhöm, ruttaantuneita!) vaatteita. Vaatteet viikataan suoraan kaappeihin, silloin kun ehditään. Kodinhoitohuoneen suunnittelusta ja pohjakuvat löytyy täältä - Toimiva talo suurperheelle. 
Pahoittelut vain - tämä on raksablogi eikä näitä kodinhoitohuone kuviakaan ole stailattu. Siellä ne vaatteet ovat epätäydellisissä pinoissaan, niistä kun jokainen lapsi pituuden ja taitonsa mukaan ylettyy omia kamppeitaan valitsemaan (välillä on puolet vaatteista kasassa maassa!).

Näitä arjen yhteisiä touhuja osaa arvostaa kun on vuoden verran pyörittänyt ison perheen huushollia ihan yksin.

Elokuun aurinkoisissa illoissa on ollut kiva touhuta ulkona. Tästä johtuen sisällä ei ole tapahtunut yhtään - ei siis ihan yhtään mitään - sitten muuton. Huokaus!
Ensimmäisenä listalla on saada aikuisten makuuhuone valmiiksi ja sen jälkeen listoitukset. Sitten on verhotankoa, hyllyä ym sisustusta ja lopuksi saunan teko.

Minä voisin keskeneräisyyden kanssa vielä elelläkkin mutta mies on tiukkana että niin kauan kuin raksa on kesken ja listat puuttuu ei kutsuta vieraita kylään. Eli kaikesta ihanuudesta huolimatta elämä vielä jatkuu - hitaastikin- jonkinlaisessa väli-olotilassa. Ja ehkäpä se onkin hyvä ettei antaudu täysin muulle elämälle vaan vielä ollaan raksaperhe.

Millaisia teidän muiden kokemukset raksa elämästä muuton jälkeen on? Ootteko löysäilleet vaan jatkaneet samaa tahtia kuin ennen muuttoa? Miten elämä on muuttunut?


Sirkkeli laulaa edelleen illasta toiseen...


Harmaa rappaus ja Valtti "Sora" maalatut puuverhoukset.


Sisääntulo on saanut puuverhouksen (naapuri kävi siinä tunnelmoimassa ja kertoi että näyttää ihan saunalta!), lämpimän sävyisen paneloinnin valkoisen "kuoren" sisään. Kyllä tämä joskus valmiiksi tulee!

Upeita aurinkoisia raksa-säitä vielä syyskuullekin, voimia ja  intoa jokaiseen projektiin!

7 kommenttia:

  1. Voi että näyttää hyvältä tuo teidän talon ulkopuolikin! Meillä ei etene mikään, varastoa ei vaan ehdi tekemään kun ainoa aika olisi keskellä yötä. Ja sisällä on vieläkin pahvilaatikoita, kun ei ole sitä varastoa. Mutta koetan ajatella, että kyllä tämä varmaan parin vuoden päästä on jo parempi! Ja sentään olen saanut pihaa laitella, vaikkakin etupiha on jotain ihan kammottavaa puunippujen, varastotyömaan ja sen telineiden ynnä muun takia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kyllä hiukan lohduttaa kun kuulen muiden rakentajien suusta että loppujen lopuksi koti valmistuu täysin valmiiksi hitaasti... kai se oli samanlai myös edellisessä kodissa (joka kylläkin tuli avaimet käteen) että laatikoita oli yksi huone pullollaan siihen saakka että olin mammalomalaisena päättänyt että kun ne ei itsestään sieltä mihinkään häviä, niin olen jo siinä kunnossa että voin ne itse nostella pois. Ja kun hokasin että ne painavat laatikot oli täynnä vuosikerta tex willereitä niin laitoin ne facebookissa jakoon ... ja tulihan se laatikoiden omistajalla hoppu purkaa/nostella laatikot oikeisiin paikkoihin ;)

      Kun muutettiin raksa-ajaksi vuokralle oli koti valmiina kahdessa päivässä. Taulutkin vaan pamauteltiin seiniin ilman mitään suurempaa harkintaa. Uuden kodin laittaminen on hidasta myös siksi että kaikkea (taulun ja naulakoiden paikkaa) pitää harkita niin pitkään :)

      Ja tottahan tuo on ettei sitä voi revetä joka paikkaan - tai alkaa yöllä tekemään, nukuttavakin sitä on. Jos tehdään ulkohommia niin sisällä kaikki seisoo... ellei sitten palkkaisi loppu hommiin työmiestä. Mutta ei siinäkään ole järkeä kun ei niillä pikku-jutuilla ole asumisen ja elämisen kannalta mikään kiire. Kun on tähänkin saakka tehty kaikki (melkein) itse.

      Poista
  2. Upealta näyttää teidän talo! Heh, minä jo ehdin ajatella että taivas varjele mitä sieltä tulee, kun puhuit romantiikasta ja siitä että yli vuoden tauon jälkeen... Veikkaatte pyykkiä yhdessä. Niinpä, arjen romantiikkaa! Rakas-aika kyllä saattaa joskus aiheuttaa pieniä katkoksia niin pyykin viikkaamisen kuin muidenkin romanttisten elämänalueiden saralla 😄

    Me hyydyimme taloomme muutettuamme aivan täysin hetkeksi. Olimme aivan poikki. Täysin puhki oleminen himmensi jopa iloa uuteen ihanaan kotiin muuttamisesta. Ajankohta oli lopputalven, muutimme maalia- huhtikuun vaihteessa. Se antoi pienen luonnollisen hengähdystauon. Oli ihanaa saada perheen elämä takaisin, ja tosiaan vaikka meillä on vain 3 lasta eikä viittä, niin miehen ehtyminen jälleen mukaan sinne kauppareissuille ja päiväkodin tai koulun asioihin, pyykkäämisestä puhumattakaan, tuntui ihan mahtavalta. Lumien suljettua paljastui piha, ja sieltä luonnostaan seuraava projekti... Monta asiaa odottaa vieläkin inspiraatiota yli 2 vuoden asumisen jälkeen. Ja pikku hiljaa valmistamin tulee, esim. lasitettu parveke on laatoitettu tänä kesänä, ruokapöydän päälle kytkettiin riippuvalaisimet pari viikkoa sitten... Listat ovat kyllä olleet paikallaan jo ajat sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh sentään, kyllä tämä blogi on onneksi tähän saakka ihan pyörinyt raksaamisen ympärillä ;)

      Tunnistan kyllä tuon tunteen että muut hehkuttaa uuden kodin ihanuudesta ja itse ei tunnu että voi ihan (vielä?) yhtyä iloon kun hommaa on vielä paljon. Ihan eri fiiliksellä esiteltiin edellistä (avaimet käteen) tehtyä kotia kun päästiin muuttamaan täysin valmiiseen kotiin. Toisaalta olisi hyvä jos osaisikin iloita ja nauttia ja toisaalta sietää keskeneräisyyttä...

      Poista
  3. Karolina: "Millaisia teidän muiden kokemukset raksa elämästä muuton jälkeen on? Ootteko löysäilleet vaan jatkaneet samaa tahtia kuin ennen muuttoa? Miten elämä on muuttunut?"

    Kun päästiin vajaa vuosi sitten muuttamaan, niin kaikki kiireet loppuivat siihen. Eka talvi tuli ihan vaan huilattua. Ehkä oli jonkin sortin vasara-väsymys päässyt iskemään, ja piti vetää hiukan henkeä. Kesällä piti tehdä pihat kuntoon, mutta keleistä johtuen ainakin puolet jäi tekemättä. Ei kyllä haittaa mitään, eli ensi kesänä jatketaan. Kellarissa on myös tekemistä, ehkäpä tässä syksyn aikana jatkuu hommat siellä... Eli pikkuhiljaa mennään eteenpäin. Niin kuin mummo lumessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vasara-väsymys!! Hih! Omia tuntemuksia vastasi enemmänkin vasara- kuolema...

      Poista
    2. Tämä vuodenaika on hiukan "paha" muutolle, kun voi ulkona(kin) tehdä hommia.... onhan ne sitten ensi kesältä pois, mutta jos oltaisiin muutettu vaikka talvipakkasten aikaan niin samoilla tulilla olisi nyt tehty ne muutaman sisällä odottavat hommat ja verhotangotkin saatu paikalleen. Jotenkin alan jo odottamaan että tulisi huonot kelit että päästäisiin sisähommiin. Pihan suhteen olen jo täysin luovuttanut. Ensi keväänä sitten... Puut ja pensaat jotka oli odottamassa pääsi valeistustukseen.

      Kuulostaa hyvältä tuo että ottaa huilaus-tauon. Se tulisi tarpeen täälläkin kun muulla elämänsaralla mennään jo täysillä. Ja sitten loput homma pieninä rykäyksinä.

      Poista

Kiitos kommentista, ilahdun kun jaat mielipiteesi, ajatuksesi tai ideasi, ne ovat minulle arvokkaita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...